Las granadas de Lozano

Luis Alberto Arellano

Luis Alberto Arellano on meksikolainen runoilija ja kirjallisuuskriitikko. Hän on julkaissut mm. kirjat Erradumbre, De pájaros raíces el deseo ja Plexo y Bonzo. Arellanon espanjankielinen blogiteksti Las Granadas de Lozano käsittelee kääntämisen mahdottomuutta sekä kieltä uuteen muottiin pusertavia valintoja, joita on tehtävä runoutta käännettäessä. Blogitekstinä julkaisemme kolmiosaisesta tekstistä toisen osan.
Koko teksti: Las granadas de Lozano – Luis Alberto Arellano

Luis Alberto Arellano es poeta y crítico literario mexicano nacido en 1976. Ha publicado, entre otros, los libros Erradumbre, De pájaros raíces el deseo, Plexo y Bonzo. El ensayo escrito por Arellano para el blog de Satakielikuukausi, Las Granadas de Lozano, está compuesto de tres partes de las cuales en este blog aparece la segunda.
El ensayo completo: Las granadas de Lozano – Luis Alberto Arellano

Las granadas del Lozano (fragmento)

La mano magnífica de Carlos Chávez me lleva a pensar algunas cosas sobre la traducción. Sé que son preguntas que llevan entre nosotros mucho tiempo, pero, al estilo de Borges, me interesa más la verdad que se esconde en ellas que la novedad que representen. Pienso primero en qué es aquello a lo que podemos llamar Traducción. Jakobson distingue, en un estilo muy esquemático, entre tres tipos de traducción: equivalencias o aproximaciones dentro de una misma lengua; el paso de las experiencias no verbales a una construcción verbal; y por último, el intercambio entre lenguas distintas. Steiner no se aleja mucho de este planteamiento, pero en vez de verlo como actividades separadas coloca a la traducción como el centro de las actividades lingüísticas del ser humano: constantemente estamos traduciendo y llevando de un ámbito no verbal a uno verbal sensaciones y sentimientos. Constantemente nos enfrentamos a un proceso de selección de palabras que parte necesariamente de una ponderación entre distintos vocablos para ajustar nuestro pensamiento a nuestra expresión verbal. Y en consecuencia, podemos, estamos familiarizados, emprender la traducción entre lenguas porque es un proceso que nos es conocido desde siempre.

            Ambas posturas rodean un problema que está en el centro de sus reflexiones, ¿qué es lo que se hace cuando se traduce? ¿Qué es lo traducible de una lengua a otra, o más aún, qué es lo traducible de un texto a otro?

            Pienso en dos cosas previas, que tienen que ver con mi práctica y que podrán parecer chocantes, pero a mí me parecen una declaración de principios sin la cual el problema se desborda y es imposible de encarar. En primer lugar, hablar de traducción significa hablar de traducción literaria. Es decir, de la necesidad de trasladar un texto literario, con todo lo que eso implica, a otra lengua que aquella en la que fue escrito originalmente. En segundo lugar, y como consecuencia necesaria de la primera premisa, toda traducción literaria es necesariamente una recreación.

            Es por estas dos ideas que las aproximaciones más interesantes para mí vienen de Walter Benjamin y Jorge Luis Borges. Por un lado, Benjamin recurre a la mística judía para hablar de un lenguaje primordial que se ha visto fragmentado en las distintas versiones idiomáticas que hablamos. De ahí que todo acto de traducción esté condenado al fracaso, porque no hay equivalencias entre las lenguas, sino que más bien todas son partes de un solo entramado. La idea más interesante que transmite Benjamin es que la traducción, fallida siempre, compromete una cierta violencia con el lenguaje de arribo. Que la lengua que recibe el texto traducido no puede alojarlo de una manera pasiva, porque no alcanza para cubrir la experiencia del idioma previo. Y por tanto, debe forzar al idioma de arribo a estirarse, a torcerse, para poder admitir un texto traducido. No sé si esto sea verdad, pero es claro que cuando uno traduce un poema lleva en sus manos esa tentación de no atender del todo a las reglas gramaticales de su lengua. Y no por desconocimiento, sino porque evidentemente no son suficientes para decir lo que el poema dice. Así, pues, al menos en mi versión, es necesario recrear el poema en un idioma que no necesariamente es completamente el que lingüísticamente señalamos como nuestro. Es decir, que traducir a Linh Dinh (por dar un ejemplo) al español, es más bien rehacer los poemas de Linh Dinh en una lengua que no es del todo el español que conocíamos antes de este autor, pero que es lo suficientemente familiar para que podamos leerlo sin dificultades.

            En este punto entronca la versión de Borges, admitiendo que a pesar de que hay traducciones que privilegian la forma del texto, y otras que privilegian el sentido, ambas fallan si no admiten que se trata más bien de una versión. Es decir, que la traducción en un sentido acabado y completo es imposible y que debemos conformarnos con versiones, recreaciones, de los textos originales en la lengua de arribo. Ambas ideas consuelan y a la vez alientan. No es posible tener un método único de trabajo para todos los textos que queramos traducir, sino que debemos plantearnos estrategias que estén acordes con el tipo de recreación que queramos realizar, sabiendo de antemano que es una entre varias posibilidades y no necesariamente la más deseable.

 

Luis Alberto Arellano: Las granadas de Lozano

Satakieli Blog Posts

Arlene Tucker

Translation is Dialogue – an interactive art project

Translation is dialogue and it allows transcendence of one text to another. Regardless of whether the situation is happening organically or consciously, it is bound to the subjective state of the translator. Yet, it is through such discourse where truth or realization is found. One approach in understanding the boundaries and meaning creation of a text is to be fully engaged in translating the text.

The interactive art project, Translation is Dialogue (TID) is based on the continuity that the nature of translation offers. I picked a song and gave it to Alejandra Pineda Silva, a dancer and semiotician. Pineda then choreographed a dance performance on the basis of this song. Space, dancers, materials and anything that is needed to make this performance as she wishes is available because it was constructed in her imagination. Two recorded versions of Pineda verbally describing her envisioned dance were sent to artists around the globe. The artists’ participation in the next stage of translation is to create something on the basis of Alejandra’s description. Now, not only is there the translation of the musician’s intent to sound, sound to recording, recording to ears, Pineda’s ears to thoughts, thoughts to voice, voice to MP3, these selected artists have created an extension of melody, meaning, and purpose from their translative interpretation.

TID is an ongoing art exhibition that generates a new phase every time it is presented. This is due to the fact that in each installation, the participation of new people, the medium they choose to express themselves with, the context of their creation, and how the way art inspires them changes. TID was first presented in Reykjavik, Iceland, in 2010 and has been installed in Tartu, Estonia, Helsinki, Finland and NYC, USA. Contributing artists have come from the Americas, the Caribbean, Africa, Asia, the Middle East, as well as Eastern, Central and Western Europe and Scandinavia.

Each exhibition centers from the inspiration drawn from Pineda’s two verbal descriptions or pre-existing TID artworks, which the artists or participants then reinterpret and create for the installation. To date, TID has enabled over 100 art pieces to be realized and shared in a multitude of mediums ranging from visual, video, and textiles, to sculptural, sound and performance arts. This project focuses not only on the art that is produced but the theoretical
and practical tangents that occur in the creative process. The main purpose of TID installations is to create a space for participants to respond creatively to the artworks and to perpetuate dialogue on meaning generation based on translation theories.

You are invited to submit your translations for the next TID installation. Email Arlene at arlenehtucker@yahoo.com to learn more how to participate in the project.

About the project Translation is Dialogue:
Photos: Translation is Dialogue

***

The writer of this post is a multidisciplinary artist and illustrator who lives and works in Finland. In Satakielikuukausi she will participate the artist team of “My day – My life” comic art workshops.

Translation is Dialogue – an interactive art project

Satakieli Blog Posts

Outi Korhonen

Kieliverkkojen tilkityt reiät

Ajatuksia väärinymmärtämisen riemusta

Monikielinen maailma on kerrattu ja kohdistamaton niin kuin liikahtanut värikuvavedos. Merkityksiä pursuavana mutta käsittämättömänä se ajelehtii mahdollisuuksien ja epätäydellisyyden meressä monikerroksisena verkkona. Välillä se täyttyy kaaoksesta ja metelistä ja sitten tyhjenee kiusalliseksi hiljaisuudeksi.

Keskusteluissa erikielisten ihmisten kanssa olen tottunut käsittämään väärin. En tiedä, tarkoittaako viestini juuri sitä mitä luulen, enkä sitä, mitä toinen viestistä ymmärtää. Lopulta tärkeää ei olekaan viestin tarkkuus, vaan kyky tulla jollakin tavalla ymmärretyksi ja kuunnella kaikua. Täytyy voittaa hallitsemattoman pelko, uskaltautua epävarmalle alueelle, jossa yhteisymmärrys rakennetaan jostakin muusta kuin jaetusta sanavarastosta. Uusina syntyvien viestien keskustelussa syntyy vapaus kysyä, olla tietämätön, erehtyä ja nauraa. Väärin puhumisen, runouden ja huumorin alueet liukuvat toistensa lomaan.

Sanasolmut ja verkot

Minulle eri kielet ovat verkkoja, joissa on solmu sanan kohdalla. Mitä paremmin osaan kieltä, sen tiheämpi on verkko, ja sen hienojakoisempia murusia pystyn verkollani erottelemaan. Toisilla kielillä verkkoni on harva, solmuja on aivan liian vähän ja tärkeätkin asiat solahtavat tavoittamattomiin. Kielet, joiden aakkostoakaan on ymmärrä, ovat kiinteää kalliota, josta en saa irti edes pientä säpälettä. Kallio on pelottavan suuri ja kokonaan työkalujeni tavoittamattomissa.

Verkolta toiselle

Hyppääminen kielestä toiseen on siirtymistä verkolta toiselle. En tartu toisiin kieliin äidinkieleni verkon lävitse, vaan hoipertelen niillä solmuilla, joita kullakin kielellä käytettävissä on. Rajoitukset pakottavat luoviin ratkaisuihin. Väärinpuhumisen poetiikka on vapauttavaa, kun sen hyväksyy.
Kun joskus käännän puhetta tai tekstiä kielestä toiseen, asettelen kielten sana- ja rakennevarastojani kohdakkain. Kahden eri kielen sanat, verkon solmut, eivät koskaan ole ihan samalla kohdalla. On sanoja, jotka osuvat melkein päällekkäin, mutta yleensä on valittava toisen kielen verkon solmuista lähin tai sopivat narut yhdistävä. Verkkojen tiheys vaihtelee. Joskus sihtaan hienommin kielellä, joka ei ole omani, koska oman kieleni sanasto on siitä kohdasta harvempi. Silloin epätarkkuus on koko kieleen kiinnittyneen kulttuurin tavassa hahmottaa maailman jotakin osaa. Kun vieraalla kielellä saan kiinni vivahteen, joka äidinkieleni verkon läpi pääsee luiskahtamaan, tunnen, miten kykyni hahmottaa maailmaa tarkentuu usean kielen kautta.

Uusia solmuja

Suomen kielen verkko on harvasolmuinen esimerkiksi kohteliaisuussanaston kohdalla. ’Anteeksi’-sanaamme vastaa monissa kielissä neljäkin eri sanaa. Meillä hienojakoisuus tässä asiassa ei ole ollut elintärkeää. Jossakin, missä ihmiset ovat ahtaammalla ja törmäävät toisiinsa useammin, on täytynyt pystyä yhdellä sanalla erottamaan vahinkoanteeksipyyntö katuvasta tunnustusanteeksipyynnöstä, ja tietä tai palvelusta pyytävä ennakkoanteeksipyyntö jo toteutuneen töppäyksen pahoittelusta. Selvät tiheyserot kieliverkoissa kertovat myös kulttuurieroista.

Kuukauden päästä alkava Satakielikuukausi kutsuu kenet tahansa mukaan kietoutumaan käsittämättömien merkitysten verkkoihin, löytämään virheiden riemu ja runous, näkemään kieleen sidotut kulttuurimme, tilkitsemään ymmärrystä maailmasta uusilla solmuilla, joita toiset kielet voivat tarjota.

***

Kirjoittaja on kulttuuri- ja taidekasvattaja, joka toimi aiemmin Uudenmaan monikulttuurisuusläänintaiteilijana ja tekee nyt kaikenlaista, mm. Satakielikuukauden tiedotukseen liittyviä kielivirheitä.
Satakielikuukaudessa mukana seuraavissa: Sanojen suojatie ja Satakielipuhelimet

 

Unedited Google translator version “in English”:
15.1.2015 Language networks caulked holes

Version de Google traductor “en español”:
15.1.2015 Agujeros redes lengua calafateadas

Kieliverkkojen tilkityt reiät

Satakieli Blog Posts