Heidi Nivan blogiteksti tiedostaa, että äidinkielenopettajat ovat valmiita myös karnevalisoimaan kieltä ja kieliä tiukkojen sääntöjen tavoittamattomissa. Kirjoitus on samalla kutsu osallistua Nuoren Voiman Liiton kouluprojektiin Koodinvaihtorunoutta, joka toteutetaan osana Satakielikuukautta.

Heidi Niva

Kivi vaihtaa maisemaa

Äidinkielen opettajilla on varmasti salainen elämä. Äikänmaikat ovat nimittäin useimmiten melkoisia verbaalikkoja ja kielifiilistelijöitä ja epäilen vahvasti, että he antavat vapaa-ajallaan hilpeät ja tiedostavat piut paut lauserakenteista ja kielitoimiston suosituksista. Äidinkielen opettajat AIVAN VARMASTI viestittelevät tuttavilleen epämääräistä tajunnanvirtaa ilman isoja alkukirjaimia ja välimerkkejä – koska ne veisivät turhaa aikaa – ja vaihtavat puheessa yhtäkkiä kesken lauseen englantiin koska se vain kuulostaa coolilta (isn ́t that so?) ja yleensäkin mielin määrin karnevalisoivat kieltä ja kiskovat sen rajoja äärimmilleen ihan vain siitä ilosta että kieli on olemassa ja se on hauskaa. Eikö niin? Tunnustakaa!

Minä ainakin tunnustan. Tiedän silti, että salaisesta elämästäni huolimatta koulussa on edelleen opetettava sellaista kieltä kun siellä nyt on sitkeästi tapana opettaa. Vaikka se onkin ihan erilaista kuin oma, vapaasti rönsyilevä ja rajoja rikkova kielemme, tarvitaan kuitenkin myös täsmällistä, tiukan toimintakykyistä ja sääntöjen täplittämää kieltä, jotta tärkeät asiat pysyvät maailmassa tolallaan. Äikänmaikat ovat tässä suhteessa varsin tiedostavaa porukkaa.

Onneksi koulussa on nykyään lupa myös korostaa kielen moninaisuutta ja karnevalistisuutta. Se on tärkeää jo yksistään siksi, että tämän päivän nuorten kielimaisemassa on monia eri kieliä ja kielimuotoja. Hyvä kanava kielelliseen ilotteluun on aina ollut kirjallisuus, ja se toimii tässä tehtävässä edelleen.

Kirjallisuuden klassikot uusiksi! Koodinvaihtorunoutta on meillä Nuoren Voiman Liitossa opettajaharjoittelun yhteydessä syntynyt projekti, jossa suomalaista klassikkorunoutta kirjoitetaan uudelleen. Se on samalla sekä kirjallisuuden irrottelevaa haltuunottamista, että sellaisen suomen ja suomalaisuuden päivittämistä, joka tuntuu jo ehkä turhankin vieraalta. Mikäpä olisi parempi ajankohta monikieliselle ja monikulttuuriselle tempaukselle kuin Satakielikuukausi?

Tässä projektissa kenenkään ei tarvitse salailla kielellistä elämäänsä! Enkä usko yhtään, että Kiveltä olisivat menneet verbit väärään kurkkuun, jos hän olisi tiennyt millaista kielten ja kielimuotojen vuorottelua, kielentutkijoiden termein koodinvaihtoa, 2000-luvun suomi on ja mihin kaikkeen hänenkin tekstinsä voivat taipua. Siihen Kivi oli ihan liian cool!

***

Kirjoittaja on suomen kielen opiskelija, valmistumassa äidinkielen opettajaksi ja Nuoren Voiman Liitossa usuttamassa nuoria runouteen. Satakielikuukaudessa hän on mukana toteuttamassa monikieliseen uudelleenkirjoittamiseen kannustavaa kouluprojektia Koodinvaihtorunoutta!