Savonlinnan lyseon lukion 1. vuosikurssilaisten runoja

koodinvaihtorunoutta

Mä olin joka paikas vieras jäbä,
ne tsekkas mua turhan pitkään.
Ei välii mihin menin,
nii mä halusin vaa liivaa,
mut mihin mä ikin lähin,
olin sielki vieras miäs.
Mut miust tuntuu et ei missää tiällä,
kukkaa kehtuuta minnuu rauhaa.
Ja mis mie ikinä uonkaa,
ties oon itellekki vieras mies.

Kirjoittajat: Liina ja Anni

Makeasti poika
Makaa kadunkulmassansa;
Sinnepä ei tytön varvas
Eikä poliisimiehen  ansat
Ehtineet koskaan.

Kammiostaan likaisesta
Katselee hän pulin kaljaa,
näkee nistejä monta;
pieniä, suuria, keskikokoisia
pikku aineen vaikutuksen alaisia.

Mikä elo köyhällisen
Keinuvassa pilvilinnas’!
Siellä kiikkuu poikanen
harmaan sängyn alla’:
poliisi auton pilli soi!

Siellä hakkaa poliisi häntä
kujalla pienoisella,
Linnut laulain taivaan alla
Saattaa hänen iltasella
Unien Kultalaan.

Kirjoittajat: Konsta ja Petrus

Makeasti jäbäläinen
Seisoo autotallissansa;
Sinnepä ei äidin huuto
Eikä isäukon nyrkki
Ehtineet milloinkaan.

Majastaan matalasta
Katselee hän moponsa moottorii
Kilometrejä  allans’ monta;
rauhan-viiri
Päällänsä liepoittaa.

Mikä elo onnellinen
Sotkuisessa tallissansa !
Siellä kiikkuu jäbäläinen
Armaan mopon äitinrinnass’:
Moottorin jylinä soi!

Siellä torkkuu pieni poika
Ikkunalla likaisella,
Linnut laulain taivaan alla
Saattaa hänen aamusella
Koulun portille.

Kirjoittajat: Joel ja Lauri

Eläkeläisen laulu
Makeasti vanhus
makaa sängyssään
sinneppä ei kiire eikä
melu kantaudu ollenkaan

Matalasta sängystään
katselee hän maailman
menoa
työpäivää alla monta;
eläkepäiviä yhtä
monta

Mikä elo onnellinen
keinuvassa kiikkutuolissa!
siellä kiikku mummo
lämpöisen takan pielessä:
iskelmäradio soi!

Siellä torkkuu heiluhäntä
eteisen karvamatolla
linnun laulu taivahalla
auttaa mummon iltaisella
unien maailmaan.

Kirjoittajat: Veera Bruce ja Petra Kasper

Edwina Goldstone

Edwina Goldstone is a British visual artist living and working in Finland. Her works encompass many disciplines, from sculptural installations to painting, drawing, lens based media, live art and socially engaged art projects. Informed by a cross-cultural background and by travelling/living in various countries; she explores the relationships between identity, memory and the geographical imagination, often starting with an archetypal image or object, to explore ideas bound up with memory and cultural recognition.

 

Visual language and getting lost in translation

Edwina

Visual language is the language of showing.

The basics of visual language are common to all people, no matter their age, gender, race or culture. An image/picture can move from one community to another without it needing to be translated. It may need to be interpreted, but differences in interpretation are not the same as absolute changes, i.e., most languages need to be translated by substituting one word or phrase with another.

So although language defines and creates communities, it can also be responsible for creating divisions and rifts within communities.

There is always a loss of meaning when you translate from one language into another.

 

Links: http://www.catalysti.fi/artists/edwina-goldstone

http://www.edwinagoldstone.com/

Visual language and getting lost in translation

Satakieli Blog Posts

 Per Voetmann är direktör för Kulturkontakt Nord och han kommer från Danmark. Kulturkontakt Nord är en kulturorganisation under Nordiska ministerrådet. / Per Voetmann on Pohjoismaisen kulttuuripisteen johtaja ja on kotoisin tanskasta. Pohjoismainen kulttuuripiste on Pohjoismaiden ministerineuvoston alainen kulttuuriorganisaatio. [Blogi on tanskaksi, mutta suomenkielinen tiivistelmä tekstistä löytyy blogin lopussa.]

Per Voetmann

Sprogblog

Jeg voksede op i Jylland, der er den vestligste del af Danmark. TV-udbuddet dengang var stort set udelukkende dansk. Det samme gjaldt radioen. Andre sprog end dansk hørte man sjældent. Og i hvert fald ikke live. Med mellemrum fæstnede en engelsk-sproget sangtekst sig i ens bevidsthed. Den kunne jeg nok gengive. Men jeg forstod absolut ikke altid meningen.

Frem til udgangen af min gymnasietid stødte jeg således kun sjældent på mennesker, som talte andet end dansk. Og andre sprog end dansk lærte jeg på et mere teoretisk plan. Jeg lærte også at tale engelsk, tysk og lidt fransk. Men det var gennem danske lærere.

Chokket var derfor stort, da jeg i 1978 startede på universitetet. Ikke bare var det meste undervisningsmateriale på andre sprog end dansk. En stor del af lærerne var fra andre lande. Det gik forholdsvis fint med at forstå de engelsksprogede tekster. Og den amerikanske og den iranske lærer talte engelsk. Også det var til at forstå.

Men uha. To nordmænd og en svensker. Lærerbøger på norsk, svensk og sågar nynorsk. Hvilken udfordring! Det var virkelig svært at forstå. Talt norsk og svensk havde jeg stort set aldrig hørt. Og når det skete var det mest i TV. Og der var altid danske undertekster.

Udfordringen var altså stor. For at få udbytte af undervisningen, måtte jeg jo forstå, hvad disse nordboer sagde og hvad de nordiske bøger indeholdt.

OK, det krævede virkelig tilvænning. Men ret hurtigt opdagede jeg, at nordmanden var let at forstå. Efter kort tid læste jeg norsksprogede bøger uden at tænke over, at de ikke var skrevet på dansk. Den svenske og den nynorsktalende lærer forstod jeg også bedre og bedre. Specielt når jeg koblede deres sprog med lidt ældre eller ikke så anvendte danske ord. Så var der faktisk meget fælles gods. De skrevne tekster på svensk og nynorsk var også vanskelige. Men også her skete der hurtige fremskridt.

Gennem mit kendskab til det danske sprog, mit modersmål, oplevede jeg, at det gik forholdsvis hurtigt at tilegne sig forståelsen af både norsk og svensk.

Nu kunne disse nordiske lærere jo bare have talt engelsk. Så havde jeg umiddelbart forstået dem lidt bedre. Men både her og i hele min efterfølgende arbejdskarriere har jeg oplevet, at man på sit modersmål siger det man vil. På fremmedsprog siger man det, man kan. Og det er der faktisk meget stor forskel på.

Mit arbejdsliv i den danske statsadministration og i det officielle nordiske samarbejde har også lært mig, at vi har så utrolig meget viden og inspiration at give hinanden, fordi vores samfund i Norden ligner hinanden så meget. En god norsk ide kan fx ofte direkte transformeres til Danmark eller Finland. På kulturområdet låner vi således jævnligt inspiration fra hinanden til glæde for alle.

Og det at man kan tilegne sig de lånte ideer på ”afsenderens” sprog, gør forståelsen af den meget lettere. Vi kan selvfølgelig tale engelsk med hinanden i Norden. Og er andet ikke muligt, er det eller tolkning jo meget, meget bedre end ingenting. Det nordiske samarbejde skal ikke udelukke nogen af sproglige grunde. Men udbyttet af samarbejdet bliver større, når vi i nogen grad kan anvende vore egne sprog til at formidle og samarbejde på.

Det oprindelige nordiske samarbejde var baseret på et udbredt sprogfællesskab. Det er ikke så udbredt længere. Mange forsøger desværre nærmest at undgå ”nordiske fremmedsprog”.

Her i Finland har man længe diskuteret, om alle fortsat skal lære svensk i skolen. Svensk er et af de to officielle finske sprog. Men det er kun modersmål for et lille mindretal i Finland. Her i marts 2015 har rigsdagen i Finland imidlertid bekræftet, at alle fortsat skal lære svensk.

Det er en generøs og vigtig imødekommelse af mindretallet. Og det er en ganske stor investering Finland dermed gør. Men det er også en kilde til, at en del af det nordiske samarbejde fortsat kan ske på dansk, norsk og svensk. Og det giver mulighed for en mere direkte og umiddelbar forståelse på tværs af de nordiske landegrænser.

—-

[Suomeksi lyhennettynä]

Pohjoismaisen kulttuuripisteen johtaja Per Voetmann kuvaa blogissaan, miten lähes kaikki tapahtui hänen nuoruudessaan tanskan kielellä. Asia muuttui vasta yliopistossa, missä tuli ymmärtää myös englantia, norjaa ja ruotsia. Pohjoismaiset opettajat olisivat toki voineet puhua myös englantia, mutta Voetmann ymmärsi nopeasti, että heille oli itselleen helpompaa puhua omaa äidinkieltään. Omalla kielellään asiat voi nimittäin sanoa juuri siten kuin ne tarkoittaa, ei pelkästään siten kuin osaa.

Myöhemmin kun Voetmann työskenteli Tanskan valtionhallinnossa, hän ymmärsi, että Pohjolan mailla on toisilleen todella paljon annettavaa. Esimerkiksi uudet ideat on usein helppo kopioida toiseen Pohjoismaahan. Yhteistyö on kuitenkin vielä helpompaa silloin, kun kaikki voivat puhua omaa äidinkieltään englannin sijaan. Voetmann jatkaa, että myös Suomessa on pitkään keskusteltu ruotsin kielen asemasta koulussa, ja että Suomessa ruotsi on pienen vähemmistön äidinkieli. Silti Suomen eduskunta päätti maaliskuussa 2015, että ruotsin kielen opiskelu on jatkossakin pakollista kaikille suomalaisille. Voetmannin mukaan ruotsin opiskelu on merkittävä investointi Suomelta ja suomalaisilta. Se myös edesauttaa sitä, että pohjoismaista yhteistyötä voidaan jatkossakin käydä tanskaksi, ruotsiksi ja norjaksi, mikä taas parantaa eri Pohjoismaiden välistä yhteisymmärrystä.

Sprogblog

Satakieli Blog Posts

Leppävaaran lukiolaisten runoja

koodinvaihtorunoutta

Nämä runot ovat syntyneet Eero Ovaskan ryhmissä maaliskuussa 2015.

Uuno Kailaan runosta Vieras mies (1932)

Vieras nainen

Olin kaikkialla vieras nainen,
ne tuijottivat minua pahasti.
Joka paikasta halusin juosta pois,
mutta minne ikinä meninkin,
olin sielläkin vieras nainen.
koko maailmasta,
en löytänyt rauhaa.
Ja minun mukanani tuli,
joku minulle vieras nainen.

Kirjoittajat: Emma, 17, Elisa, 17, Liisa, 17

Stranger

Everywhere I was a strange man
and they often glared at me.
From every place I wanted to ran away
but where ever I ran to
I was a strange man there too.
In this foreign land
I couldn’t find peace.
And the I in me was dragged by
some strange man to me.

Kirjoittaja: Joonas, 18

Uusi mies

Olin kaikkialla uusi mies,
Kaikki katsoivat minua pitkään.
Joka paikasta halusin lähteä pois,
Mutta sinne minne lähdin,
olin sielläkin uusi mies.
Koko maan piirissä minulla
ei ollut rauhan sijaa.
Ja minua itseäni raahasi
joku minulle uusi mies.

Kirjoittaja: Valtteri 19

Pietari Hannikaisen runosta Kortin-pania (1859)

Parittaja

Mun elämä on vähä ku ihmisen hulluus
Ja puhun ämmille rakkaudesta
Ja kerron jätkille mist ämmiä saa.
Ja mulle sataa massii
Ja kun ne puumat multa kysyy:
Jos ne kauan ämminä pysyy?
Mä heille kerron: ens vuon saat
Ja myös äijän jol on kassi täyn massii, mautoi ja takakontis lautoi

Ja kaikki nuoret sinkut o äijii
Mä niille neuvon, mistä saa
Stadista saa
Jos sielt ei niin landelle vaa.

Miehet jotka riitelevät mautoist,
He saavat päätöksensä laudoist,
Mut mä jokaiselle ennustan,
Nyt uuden jutun kohta nousevan (if you know what I mean)

Ja jos sossut kysyy kotiasioista,
Mä haistatan niille paskat,
Ja mä sanon heille antakaa massii
Tai mä potkasen teit kassiin

Mä katon Tinderistä parei,
Ja puhun jätkist ja kanoist
Jos et kummaltakaan saa
Niin mee runkkaamaan.

Kirjoittajat: Ville, 17, Nea, 17, Sara, 16 ja Vilja, 17

Uuno Kailaan runosta Pallokentällä (1928)

Pallokentän muukalainen

Pallokentän lähellä mä näin sen,
pienen pojan alla lehmuksen
poika itki yksinään
ei ollut hällä yhtään ystävää

Muut pelas palloa kentällä riemuissaan
vain poika seisoi suruissaan
kun lähemmäs saavuin huomasin sen,
oikean jalan pois kuihtuneen

Poikaa lähestyin huolissaan
kysyin mikä sinun mieltäsi noin painaa
poika nyyhkytti jalkani mun
sanoin voisin ehkä oloas helpottaa sun

Vedin esiin aseeni tän
pojan pyysin rauhoittumaan
en saa kunnon osumaa
jos heilut valtoimenaan

Liipaisinta vedän, poika nytkähtää
poika kovaa huudahtaa
hiljaisuus syvä lankeaa
poika ei enää liikahdakaan

Nyt herää poika pienoinen
maassa makaa kera ehjän jalkasen
kiittää luojaa itkien
ei muista vierailua muukalaisen.

Kirjoittaja: Sami, 17

Larisa Leisiö

Larisa Leisiö on kielentutkija, joka tutkii samojedikieliä, eritoten nganasaania

Maaliskuu suomessa ja muissa kielissä

Esitän kielentutkijan näkökulman siitä, miten aika käsitetään ja nimitetään. Puhun maaliskuusta.*

Latinassa maaliskuun nimi johtuu Rooman suojelijan ja sodan jumalan nimestä, Mars. Se lainautui useisiin kieliin Euroopassa ja muualla, englannin March, venäjän mart, ranskan ja ruotsin mars, saksan März, viron märts, turkin mart. Monessa arabiankielisessä maassa se on مارس (māris), vaikka esim. Irakissa, Libanonissa, Jordaniassa, Palestiinassa آذار (ādhār) tulee aramean babylonialaisesta kalenterista; Libyassa se on الربيع(ar-Rabī‘) ‘kevät’.

Alkuperäinen latinalainen nimi mahdollisesti johtuu Välimeren rajuista kevätmyrskyistä juuri maaliskuun aikaan. Muinaisenglannissa maaliskuu oli hrēþ-mōnaþ ja johtui sanasta hreþ ‘nopea, aktiivinen, valpas, pikainen’. Keskiajan Alppi-alueilla puhutussa muinaisyläsaksassa März-sanan edeltäjä oli ollut Lenzmonat ‘pitkäkuu’, joka viittasi päivän pidentymiseen — ja se antoi myöhemmin nimen koko kevätkaudelle.

Suomen sanalle maaliskuu on ehdotettu kahta mahdollista selitystä. Merkitys ‘maallinen kuu’ viittaa vuodenaikaan, jolloin maa alkaa paljastua hajanaisina pälvinä lumen alta. Toisen etymologian mukaan nimi olisi alun perin ollut ‘mahlakuu’, jolloin ravinteikas mahla alkaa juosta koivuissa. Mahla-sanasta johtuvia nimiä löytyy ainakin slaavilaisista kielistä. Valkovenäjäksi maaliskuu on сакавiк ‘mahlakas’; muinaispuolassa se on brzezień, tšekissä březen ja ukrainassa березень, kaikki juurtuvat ’koivu’-sanasta. Myös Kaakkois-Virossa puhutun võrun murteessa on nimi ‘mahlakuu’, mutta se viittaa huhtikuun aikaan.

Kuukausia mitattiin Kuun synnyn ja kuoleman mukaan. Kuun vaiheet eivät useimmiten osu nykyisen atomikellon resonoiman kalenterikuukauden alkuun ja loppuun. Esim. Siperian samojedikansoista nganasaaneilla on kuukausi nimeltään сеӈибтiӡиˀиа. Se osuu helmi- ja maaliskuulle ja sen nimi viittaa helmikuun viluiseen ‘kuuraisuuteen’. Sitä seurasi тəрулиа – niminen kuukausi ja vaihto tapahtui maaliskuun kulussa. Nimi тəрулиа tarkoittaa ‘tärinää’ ja viittaa siihen, että mahot naarasporot tärisevät kylmästä iltaisin, kun päivät ovat lämpimiä mutta yöt hyvin kylmiä. Nganasaanit ovat Euraasian pohjoisin kansa, joten eteläisemmiltä pohjoissamojedeilta maaliskuun nimi ‘tärinäkuuna’ puuttuu. Tundra- ja metsänenetseillä se on ‘valevasontakuu’, koska muutamat porot vasoivat jo maaliskuussa, vaikka varsinainen vasonta tapahtuu toukokuun aikana.

Pohjoissaamessa maaliskuun aika on njukčamánnu ja Inarin-saamessa njuhčâmáánu ‘joutsenkuu’.

Yhden aurinkovuoden aikana kuunsirppi syntyy 12 tai 13 kertaa. Tämän vuoksi suomalaisten ensikuuna oli milloin isotammi, milloin pikkutammi ja samoin tundra- ja metsänenetseillä oli ‘iso valevasontakuu’ ja ‘pieni valevasontakuu’.

Näin siis ihminen oli tarkkaillut ajan kulkua luonnossa ja harmonisoinut toimintaansa mukautumalla luonnon rytmeihin. Suomalaiset kuukausinimet ovat edelleen muistoja noista ajoista.

Hyvää maaliskuun jatkoa kaikille!

 

*Blogi on alun perin esitetty juhlapuheena Koneen Säätiön Maalisjuhlassa 12.3.

Maaliskuu suomessa ja muissa kielissä

Satakieli Blog Posts

Daniel Bencomo

Daniel Bencomo is a Mexican poet and literary translator into German. He has published the collections of poetry ‘Apuntes en el baño’ (2005), ‘De maitines y vísperas’ (2008), ‘Morder la piedra’ (2009) and ‘Lugar de residencia’ (FETA, 2010), which won the Elías Nandino prize.

On Antifidelity

~ Translating poetry feels, at times, like climbing to a high peak and hearing the echo of a song sung on a different summit. After hearing it, you yourself have to shout, giving rise to another echo, one that is created as the sound warps along the length of another, completely different valley – foothills with different patterns of ridges, air, wings, diverse trees – towards someone who is waiting, as the case may be, on a third summit.

~ What ought to be preserved in the second echo?

~ The translator of poetry is enveloped in a narcotic fog, which arises from her fascination with the strangeness of another language, condensed in the strangeness that is uncovered, during the process and after it, in her own. This drunkenness that circulates between two languages diminishes the natural egotism of the author, and opens the space of the translator.

~ Translation seeks to establish a harmonic relation between the two languages, based on the verbal relationships expressed in the original poem. For Walter Benjamin, this coincidence was not to be found in what is communicable in a text: ‘The translator’s task consists in this: to find the intention toward the language into which the work is to be translated, on the basis of which an echo of the original can be awakened in it.’ In my reading, this echo is the tension between the music of the poem, all the aspects that give it shape – its register – and the ambiguity that obscures its meaning(s). Here, moreover, reside its violence and its pleasure.

~ In the poet who translates poetry, or the translator who writes verse, we do not find Jekyll and Hyde. Much more effective, to me, is the analogy with the twins Violet and Diane Hilton, characters in Tod Browning’s film Freaks. These Siamese twin sisters are in love with a pair of young men, but they have to face up to the dilemma of their two bodies’ being fused at the hip. We do not know how desire arises in and is projected from this corporal convergence, nor how it becomes two vectors which point to different territories. Was the desire of one of them greater than the other’s? Did one of them possess more body – extension, intensity – than the other? Which one, and how to find out? Right there is where the answer hides, right there is where the unknown quantity of writing is born.

~ At first it seems paradoxical, the link between translation and the contemporary world, so suspicious of anything that smells like Truth. A first reflection might lead one to believe that translating implies a vocation for preserving the truthful. To assume this position implies various questions: Where would such a condition of truth be found? In the meaning of the text? In the singularity of its form? The answer is not clear, and cannot be clarified in terms of ‘fidelity’ or ‘infidelity’. Translating poetry is, fortunately, a study in antifidelity.

~ Readers change. A language is as alive as its mutations. A new translation updates a poem – created as a sublime, select and enduring portrait of its language – into an object which evokes the vitality at a given moment of another language. For this reason it is and will continue to be a living practice.

~ Antifidelity is the key to these notes. I do not believe that the translator of poetry, when she undertakes her labour, thinks along lines such as I have sketched here. In general, this labour is resolved in an impulse, a bioluminescent intuition in the penumbra that roils between two languages.

Translation: John Z. Komurki

[Full text in English]
[Texto completo en Español]

On Antifidelity

Satakieli Blog Posts

Janne Kankkonen ja Karin Hoyer

Blogin viittoo Janne Kankkonen. Hän on kuurosta, monikielisestä perheestä ja toimii arjessaan kolmella viitotulla kielellä – suomenruotsalaisella, suomalaisella ja ruotsalaisella viittomakielellä. Janne antaa blogissaan esimerkkejä näiden kielten eroista ja kertoo mistä löydät SignWiki-sivuston ja Suvi-verkkosanakirjan. Ruotsinkielisen tekstin on Jannen viitottuun blogiin perustuen kirjoittanut Karin Hoyer. Janne ja Karin työskentelevät Kuurojen Liiton Viittomakieliyksikössä.

 

Teckenspråkiga och flerspråkighet

Under videon hittar du en svenskspråkig textversion av videobloggen skriven av Karin Hoyer.

 

Jag heter Janne Kankkonen, och är född och uppvuxen i en döv mångspråkig familj – med döva i hela fyra generationer! Redan under min uppväxt använde jag tre olika teckenspråk i vardagen: finskt teckenspråk, finlandssvenskt teckenspråk och (sverige)svenskt teckenspråk. Svenskt teckenspråk använde jag mest under den tid jag bodde i Sverige, medan jag i Finland – som liten, och nu som tillbakaflyttad – använder finlandssvenskt teckenspråk. Med finska teckenspråkiga använder jag finskt teckenspråk. Jag är van att byta från språk till språk.

Det finns många skillnader mellan dessa olika teckenspråk. Här endast några exempel: på finskt teckenspråk tecknar man VACKER för Kauniainen, medan Grankulla på finlandssvenskt teckenspråk tecknas GRAN+KULLE. På videon ser du också hur frasen Hur mår du? tecknas på tre helt olika sätt på finskt, finlandssvenskt och svenskt teckenspråk. Ett annat exempel som jag visar på videon är tecknet för fluga, som ser olika ut på de tre teckenspråken.

Jag arbetar inom Korpus- och SignWikiprojektet på Finlands Dövas Förbund, och är ansvarig för den finlandssvenska delen. Det finlandssvenska teckenspråket är allvarligt hotat. Dövskolan i Borgå stängdes 1993, och efter det har heller inga finlandssvenska teckenspråkstolkar utexaminerats. Språkets ställning har under dessa mer än 20 år försvagats – men just nu ser det ljusare ut. Språket har fått allt mer uppmärksamhet och det finns hopp om mer forskning i språket, i och med den kommande teckenspråkslagen som erkänner det finlandssvenska teckenspråket.

Om du vill bekanta dig med hur finlandssvenskt teckenspråk ser ut, och hur det skiljer sig från finskt teckenspråk, gå in på SignWiki och ta dig en titt. Också i nätordboken Suvi finns både finlandssvenskt och finskt teckenspråk – välkommen in!

SignWiki – finlandssvenskt teckenspråk
SignWiki – finskt teckenspråk
Suvi – nätordbok i finlandssvenskt teckenspråk
Suvi – nätordbok i finskt teckenspråk

Teckenspråkiga och flerspråkighet

Satakieli Blog Posts

Roberto Viesca

Roberto Viesca is a BA in International Relations at the National Autonomous University of Mexico. Is a current columnist in international matters for several magazines in Latin America and Europe as well.

 

Multilingüismo indígena en América Latina

La multiplicidad de lenguas en el mundo es propia de una conformación comunitaria cultural y social inherente del hombre. Conforma el instrumento necesario para la comunicación y el diálogo intercultural. La Lengua sirve para el reconocimiento cultural, histórico y social de una comunidad dada a lo largo del tiempo delimitado por un espacio geográfico concreto.

Según la UNESCO, en América Latina existen alrededor de 420 lenguas distintas de mayoría indígena, de las cuales sólo unas cuantas predominan en ésta área geográfica. Claros ejemplos los encontramos en México donde dominan las lenguas náhuatl y maya y el quechua, lengua de mayor amplitud lingüística que se habla en 7 países sudamericanos: Argentina, Bolivia, Brasil, Colombia, Chile, Ecuador y Perú.

Sin embargo, a diferencia de estas lenguas “predominantes”, sólo el guaraní en Paraguay mantiene una excepcionalidad importante al considerarse constitucionalmente de uso y dominio social, así como segunda lengua oficial del país después del castellano. El guaraní representa un hito histórico y social para los paraguayos en la que casi dos tercios de la población  pueden al menos entenderla, hablarla o escribirla.

Desde las colonias europeas en América Latina, las lenguas indígenas han sido marginalizadas como variantes lingüísticas o, en su defecto, como dialectos. La diversidad lingüística indígena sigue un patrón socialmente identificado como diglosia, que obstruye el posicionamiento igualitario de éstas con respecto al castellano. La tensión existente entre lenguas de origen europeo y las indígenas conduce al debilitamiento y probable desaparición de éstas últimas. Del total de lenguas indígenas que se hablan en la región, la UNESCO informa que el 26% de ellas se encuentra en grave riesgo de desaparición.

Es importante destacar que el Instituto Nacional de Lenguas Indígenas (INALI)  en México destaca tres categorías para catalogar la diversidad lingüística indígena:

  1. Familia lingüística
  2. Agrupación lingüística
  3. Variante lingüística

Estas tres categorías presentan un esbozo etnocientífico de estructurar las lenguas indígenas en razón de su importancia y número de hablantes que existen. En América Latina existen 27 familias lingüísticas indígenas de las cuales, 11 se encuentran en México: 1) Álgica; 2) Yuto-nahua; 3) Cochimí-yumana; 4) Seri; 5) Oto-mangue; 6) Maya; 7) Totonaco-tepehua; 8) Tarasca; 9) Mixe-zoque; 10) Chontal de Oaxaca y; 11) Huave.

Todas ellas presentan su agrupación lingüística relacionada con el pueblo indígena que representa una diversidad lingüística interna que se hacen manifiestas tanto en el plano de sus estructuras como en el aspecto social-comunitario. Mientras que por su parte, la variante lingüística es empleada por la población hablante de lengua indígena para hacer referencia al contraste de los planos estructurales y léxicas entre comunidades o regiones asociadas con un mismo pueblo indígena.

La lengua no es una herramienta para universalizar y homogeneizar. A mi parecer  es un instrumento capaz de contribuir a entablar relaciones de entendimiento y cordialidad entre la heterogeneidad cultural de las relaciones humanas y a la socialización comunitaria que de ellas emanen.

Multilingüismo indígena en América Latina

Satakieli Blog Posts

Leppävaaran lukion ensimmäisen vuosikurssin oppilaiden runoja

koodinvaihtorunoutta

Nämä runot ovat syntyneet Satu Vesalan ryhmissä maaliskuussa 2015.

Nuoruus

Löysästi nuori
chillaa sängyssään;
siellä ei stressit, murheet paina
joskin milloinkaan.

Puhelimesta rakkaastaan
ei hän voisi luopua milloinkaan,
sieltä hän katselee maailmaa
kahvikuppi  kourassaan.

Jääkaapilla käydessään
saa naaman hymyilemään,
kun sieltä löytyykin
jotain  virkistävää.

Kirjoittaja: Eemil

Mammanpojan laulu

Terve äiti, terve muori,
terve keittiön ruhtinas.
Tässä on sun voima nuori,
Etees käyn mä ärjymään
kuin suuri Mentulan härkä.

Äidin poika tahdon olla,
sankari pienten veljien.
Viiskorven pellolla
Isän kanssa sotaa käyn,
ja unohtuu siinä koulu.

Täällä on ilma lämmin,
sota on ikuinen.
Sanat lentää ja miehet taantuu,
lähden iskuun hymyillen,
ja ohra satokin kaatuu

Äidin poika tahdon olla,
sankari pienten veljien.
Viiskorven pellolla
Isän kanssa sotaa käyn,
ja unohtuu siinä koulu.

Kirjoittaja: Jerry

Metsämiehen laulu,

Terve Stadi, terve kamppi,
Terve suomen instagram
Täss on jätkäs vatsalihakset,
Käy puntilla hän,
Niin kuin isoin mölli maailmas

Suomen tunnetuin poika haluun olla,
Sankari elämän ja kaikkien,
Tapiolan ostarilla,
Käy tappelemas vaa,
Ja muu maailma taakseen jääköön.

Hyvä on täällä meno,
Hiljasempaa ku hautajaisis,
Yhtäkkii säät alko vaihtelee,
Talo palo, tein puuhun majan
Mutta puukin ryskyen kaatuu

Pullot lattialla,
Seinät paskana,
Teltat tähtien alla,
Lauloin vähä uutta hittii,
Kaikuu ympärii suomee

Ääni kuulu ympäri metsää,
Synkän tumman metsän,
Pelastajana miehen tiellä,
Hiukset ja vaatteet kastuneena
Ja pidennykset pilal.

Suomen tunnetuin poika haluun olla,
Sankari elämän ja kaikkien,
Tapiolan ostarilla,
Käy tappelemas vaa,
Ja muu maailma taakseen jääköön.

Kirjoittajat: Melisa ja Emilia


Hiihtäjän matka

hyvä on hiihtäjän hiihtää,
kun hanki on hohtava
ja kun taivas on kirkas —
mutta on hauskempi hiihtää,
tuuli ulvoo, polut ummessa
ja lumimyräkkä.

Hyvä on hiihtäjän hiihtää,
kun ystävä on mukana ja
kun latu on aurattu —
mutta on parempi hiihtää yksin,
ja tehdä itse uuden tien
ja uhmata yötä.

Hyvä on hiihtäjän hiihtää,
Kun tuntee reitin kotiinsa,
Kun hella on valmiiksi lämpimänä odottamassa, –
Mutta ryhdikkäämpi ja rohkeampi hiihtää,
Vaikka epäonni elämässä toistuuu
Eikä käsitä oikeaa ja väärää.

Ja hyvä on hiihtäjän hiihtää,
Kun on riemuissaan,
Kun toivoa on yössä,
Kyllä sitä hiihtää pystyy
Vaikka onkin soijassa, surun murtamana
Ja kuolema oven takana.

Kirjoittajat: Markus, Eppu, ehk’ Atte


Hiiren laulu

Makeasti jyrsijäinen
makaa kadunkulman kolossansa;
sinnepä ei koiran hammas
eikä talonmiehen ansa
ehtineet milloinkaan.

Kammiostaan pimeästä
kurkkii hän kaupunkiin,
näkee autoja monta;
pieniä, suuria, keskikokoisia,
äänekkäästi huutavia.

Mikä elo riittoinen
syrjäisellä kujalla.
Siellä hiipii hiirulainen
roskapöntön tykönä:
Kirkon kello soi!

Siellä torkkuu hiirulainen
kolossaan syrjäisellä,
kuun loistaessa taivahalla
saattaa hänet iltasella
unien Kultalaan.

Kirjoittaja: Antti P.

Veijo Baltzar

Museoimalla valtaväestö marginalisoi vähemmistökulttuureja

Mustalaiskieli on äidinkieleni. Se on ollut tärkeä osa identiteettiä ja ilmaisua. Mustalaiskieleen liittyy oleellisesti ele- ja ruumiinkieli. Se ilmentää persoonaa, fyysisen olevaisuuden lisäksi henkistä olevaisuutta. Yhdellä sanalla on lukuisia merkityksiä riippuen kontekstista, ja se on syventänyt omaa ymmärrystäni suomen kielestä suhteessa ilmaisuun.

Kielen merkitys on sitä tärkeämpi mitä enemmän se liittyy ihmisen persoonaan. Kieleen täytyy sitoa elekieli ja tauot, puhumattomuuden täytyy viestiä. Silloin asiat ovat sisäistettyjä, eivätkä ulkokohtaisia – ei pelkkää puhetta, vaan ilmaisua ja vuorovaikutusta. Jos ei ole vuorovaikutusta, niin kielihän on pelkkää pulputusta.

Viime vuosikymmeninä akateemikot ovat näivettäneet suomen kielen. Tämä on merkittävä ongelma. Aloittaessani kirjallisen urani, kirjoitin vapaasti, käytin koko kielellistä kapasiteettiäni. Ongelma tuli vastaan jo 80-luvulla. Silloin kaupunkilaiset eivät enää ymmärtäneet romaanieni sisältöä, sen huomasi arvosteluista. Maaseudulla kirjojeni vastaanotto oli toisenlainen – siellä oli jäljellä kokemuspohjaista ymmärrystä. Tänä päivänä kielen ymmärtäminen on rajoittunutta – joudun jatkuvasti miettimään, miten asiani ilmaisen. Sellaiselle kirjailijalle, joka on kotoisin maalta ja jolla on laaja kokemuspohja, on tuskallista kirjoittaa kapea-alaisilla sovituilla sanastoilla.

Vallallaan oleva yhteiskunnallinen trendi, into vähemmistöjen äidinkielten puolustamiseen, on mielestäni päälle liimattua. Jotain, minkä avulla varmistetaan usein paperilla, että vähemmistö on olemassa, että se edustaa jotakin muuta kuin valtakulttuuria ja sitä ”tuetaan”. Romanikieltä opettaa ja opiskelee tänä päivänä yliopistoissa niin Suomessa kuin muualla Euroopassa itse valtaväestö. Se on museoimista, eikä pelasta meitä mustalaisia tulevaisuuden uhilta.

Maahanmuuttajien kohdalla valtaväestö on jo toimenpiteillään myöntänyt ja todentanut kielen olevan markkinatalouden väline eikä osa kulttuurista identiteettiä tai sivistystä. Miten tämä onnistuisi muiden vähemmistöjen kohdalla? Ovatko ahtaalle katuojiin painetut marginaaliromanit hyviä kansalaisia tai onnellisia ihmisiä, kun heillä on kerjätessään oikeus puhua mustalaiskieltä? Koko ajan syntyy erilaisia järjestöjä puolustamaan vähemmistöjen oikeutta kieleensä. Kuinka monta järjestöä syntyy puolustamaan vähemmistökansalaisen ihmisenä olemisen arvoa?

Monikulttuurisen Euroopan haasteisiin voidaan vastata. Se, miten vähemmistöjen kirjallisuus, luova kulttuuri ja taide pääsevät kukoistamaan ja kehittymään valtakulttuurien sisällä ja rinnalla, ovat osa tätä haastetta. Vähemmistökulttuurien luova osaaminen syrjäytetään Suomessa marginaaliin. Niin sanotun edistyksen, työpaikat ja taideapurahat, valtaväestö jakaa toisilleen. Vähemmistöjen taide, ilmaisu, musiikki ja kirjallisuus väistyvät valtaväestön tieltä. Taidepalkinto- ja apurahajärjestelmä on uudistettava siten että yhdenvertaisuus toteutuu.

Veijo Baltzar on kirjailija ja kulttuurineuvos.

Museoimalla valtaväestö marginalisoi vähemmistökulttuureja

Satakieli Blog Posts