Per Voetmann är direktör för Kulturkontakt Nord och han kommer från Danmark. Kulturkontakt Nord är en kulturorganisation under Nordiska ministerrådet. / Per Voetmann on Pohjoismaisen kulttuuripisteen johtaja ja on kotoisin tanskasta. Pohjoismainen kulttuuripiste on Pohjoismaiden ministerineuvoston alainen kulttuuriorganisaatio. [Blogi on tanskaksi, mutta suomenkielinen tiivistelmä tekstistä löytyy blogin lopussa.]

Per Voetmann

Sprogblog

Jeg voksede op i Jylland, der er den vestligste del af Danmark. TV-udbuddet dengang var stort set udelukkende dansk. Det samme gjaldt radioen. Andre sprog end dansk hørte man sjældent. Og i hvert fald ikke live. Med mellemrum fæstnede en engelsk-sproget sangtekst sig i ens bevidsthed. Den kunne jeg nok gengive. Men jeg forstod absolut ikke altid meningen.

Frem til udgangen af min gymnasietid stødte jeg således kun sjældent på mennesker, som talte andet end dansk. Og andre sprog end dansk lærte jeg på et mere teoretisk plan. Jeg lærte også at tale engelsk, tysk og lidt fransk. Men det var gennem danske lærere.

Chokket var derfor stort, da jeg i 1978 startede på universitetet. Ikke bare var det meste undervisningsmateriale på andre sprog end dansk. En stor del af lærerne var fra andre lande. Det gik forholdsvis fint med at forstå de engelsksprogede tekster. Og den amerikanske og den iranske lærer talte engelsk. Også det var til at forstå.

Men uha. To nordmænd og en svensker. Lærerbøger på norsk, svensk og sågar nynorsk. Hvilken udfordring! Det var virkelig svært at forstå. Talt norsk og svensk havde jeg stort set aldrig hørt. Og når det skete var det mest i TV. Og der var altid danske undertekster.

Udfordringen var altså stor. For at få udbytte af undervisningen, måtte jeg jo forstå, hvad disse nordboer sagde og hvad de nordiske bøger indeholdt.

OK, det krævede virkelig tilvænning. Men ret hurtigt opdagede jeg, at nordmanden var let at forstå. Efter kort tid læste jeg norsksprogede bøger uden at tænke over, at de ikke var skrevet på dansk. Den svenske og den nynorsktalende lærer forstod jeg også bedre og bedre. Specielt når jeg koblede deres sprog med lidt ældre eller ikke så anvendte danske ord. Så var der faktisk meget fælles gods. De skrevne tekster på svensk og nynorsk var også vanskelige. Men også her skete der hurtige fremskridt.

Gennem mit kendskab til det danske sprog, mit modersmål, oplevede jeg, at det gik forholdsvis hurtigt at tilegne sig forståelsen af både norsk og svensk.

Nu kunne disse nordiske lærere jo bare have talt engelsk. Så havde jeg umiddelbart forstået dem lidt bedre. Men både her og i hele min efterfølgende arbejdskarriere har jeg oplevet, at man på sit modersmål siger det man vil. På fremmedsprog siger man det, man kan. Og det er der faktisk meget stor forskel på.

Mit arbejdsliv i den danske statsadministration og i det officielle nordiske samarbejde har også lært mig, at vi har så utrolig meget viden og inspiration at give hinanden, fordi vores samfund i Norden ligner hinanden så meget. En god norsk ide kan fx ofte direkte transformeres til Danmark eller Finland. På kulturområdet låner vi således jævnligt inspiration fra hinanden til glæde for alle.

Og det at man kan tilegne sig de lånte ideer på ”afsenderens” sprog, gør forståelsen af den meget lettere. Vi kan selvfølgelig tale engelsk med hinanden i Norden. Og er andet ikke muligt, er det eller tolkning jo meget, meget bedre end ingenting. Det nordiske samarbejde skal ikke udelukke nogen af sproglige grunde. Men udbyttet af samarbejdet bliver større, når vi i nogen grad kan anvende vore egne sprog til at formidle og samarbejde på.

Det oprindelige nordiske samarbejde var baseret på et udbredt sprogfællesskab. Det er ikke så udbredt længere. Mange forsøger desværre nærmest at undgå ”nordiske fremmedsprog”.

Her i Finland har man længe diskuteret, om alle fortsat skal lære svensk i skolen. Svensk er et af de to officielle finske sprog. Men det er kun modersmål for et lille mindretal i Finland. Her i marts 2015 har rigsdagen i Finland imidlertid bekræftet, at alle fortsat skal lære svensk.

Det er en generøs og vigtig imødekommelse af mindretallet. Og det er en ganske stor investering Finland dermed gør. Men det er også en kilde til, at en del af det nordiske samarbejde fortsat kan ske på dansk, norsk og svensk. Og det giver mulighed for en mere direkte og umiddelbar forståelse på tværs af de nordiske landegrænser.

—-

[Suomeksi lyhennettynä]

Pohjoismaisen kulttuuripisteen johtaja Per Voetmann kuvaa blogissaan, miten lähes kaikki tapahtui hänen nuoruudessaan tanskan kielellä. Asia muuttui vasta yliopistossa, missä tuli ymmärtää myös englantia, norjaa ja ruotsia. Pohjoismaiset opettajat olisivat toki voineet puhua myös englantia, mutta Voetmann ymmärsi nopeasti, että heille oli itselleen helpompaa puhua omaa äidinkieltään. Omalla kielellään asiat voi nimittäin sanoa juuri siten kuin ne tarkoittaa, ei pelkästään siten kuin osaa.

Myöhemmin kun Voetmann työskenteli Tanskan valtionhallinnossa, hän ymmärsi, että Pohjolan mailla on toisilleen todella paljon annettavaa. Esimerkiksi uudet ideat on usein helppo kopioida toiseen Pohjoismaahan. Yhteistyö on kuitenkin vielä helpompaa silloin, kun kaikki voivat puhua omaa äidinkieltään englannin sijaan. Voetmann jatkaa, että myös Suomessa on pitkään keskusteltu ruotsin kielen asemasta koulussa, ja että Suomessa ruotsi on pienen vähemmistön äidinkieli. Silti Suomen eduskunta päätti maaliskuussa 2015, että ruotsin kielen opiskelu on jatkossakin pakollista kaikille suomalaisille. Voetmannin mukaan ruotsin opiskelu on merkittävä investointi Suomelta ja suomalaisilta. Se myös edesauttaa sitä, että pohjoismaista yhteistyötä voidaan jatkossakin käydä tanskaksi, ruotsiksi ja norjaksi, mikä taas parantaa eri Pohjoismaiden välistä yhteisymmärrystä.

Larisa Leisiö

Larisa Leisiö on kielentutkija, joka tutkii samojedikieliä, eritoten nganasaania

Maaliskuu suomessa ja muissa kielissä

Esitän kielentutkijan näkökulman siitä, miten aika käsitetään ja nimitetään. Puhun maaliskuusta.*

Latinassa maaliskuun nimi johtuu Rooman suojelijan ja sodan jumalan nimestä, Mars. Se lainautui useisiin kieliin Euroopassa ja muualla, englannin March, venäjän mart, ranskan ja ruotsin mars, saksan März, viron märts, turkin mart. Monessa arabiankielisessä maassa se on مارس (māris), vaikka esim. Irakissa, Libanonissa, Jordaniassa, Palestiinassa آذار (ādhār) tulee aramean babylonialaisesta kalenterista; Libyassa se on الربيع(ar-Rabī‘) ‘kevät’.

Alkuperäinen latinalainen nimi mahdollisesti johtuu Välimeren rajuista kevätmyrskyistä juuri maaliskuun aikaan. Muinaisenglannissa maaliskuu oli hrēþ-mōnaþ ja johtui sanasta hreþ ‘nopea, aktiivinen, valpas, pikainen’. Keskiajan Alppi-alueilla puhutussa muinaisyläsaksassa März-sanan edeltäjä oli ollut Lenzmonat ‘pitkäkuu’, joka viittasi päivän pidentymiseen — ja se antoi myöhemmin nimen koko kevätkaudelle.

Suomen sanalle maaliskuu on ehdotettu kahta mahdollista selitystä. Merkitys ‘maallinen kuu’ viittaa vuodenaikaan, jolloin maa alkaa paljastua hajanaisina pälvinä lumen alta. Toisen etymologian mukaan nimi olisi alun perin ollut ‘mahlakuu’, jolloin ravinteikas mahla alkaa juosta koivuissa. Mahla-sanasta johtuvia nimiä löytyy ainakin slaavilaisista kielistä. Valkovenäjäksi maaliskuu on сакавiк ‘mahlakas’; muinaispuolassa se on brzezień, tšekissä březen ja ukrainassa березень, kaikki juurtuvat ’koivu’-sanasta. Myös Kaakkois-Virossa puhutun võrun murteessa on nimi ‘mahlakuu’, mutta se viittaa huhtikuun aikaan.

Kuukausia mitattiin Kuun synnyn ja kuoleman mukaan. Kuun vaiheet eivät useimmiten osu nykyisen atomikellon resonoiman kalenterikuukauden alkuun ja loppuun. Esim. Siperian samojedikansoista nganasaaneilla on kuukausi nimeltään сеӈибтiӡиˀиа. Se osuu helmi- ja maaliskuulle ja sen nimi viittaa helmikuun viluiseen ‘kuuraisuuteen’. Sitä seurasi тəрулиа – niminen kuukausi ja vaihto tapahtui maaliskuun kulussa. Nimi тəрулиа tarkoittaa ‘tärinää’ ja viittaa siihen, että mahot naarasporot tärisevät kylmästä iltaisin, kun päivät ovat lämpimiä mutta yöt hyvin kylmiä. Nganasaanit ovat Euraasian pohjoisin kansa, joten eteläisemmiltä pohjoissamojedeilta maaliskuun nimi ‘tärinäkuuna’ puuttuu. Tundra- ja metsänenetseillä se on ‘valevasontakuu’, koska muutamat porot vasoivat jo maaliskuussa, vaikka varsinainen vasonta tapahtuu toukokuun aikana.

Pohjoissaamessa maaliskuun aika on njukčamánnu ja Inarin-saamessa njuhčâmáánu ‘joutsenkuu’.

Yhden aurinkovuoden aikana kuunsirppi syntyy 12 tai 13 kertaa. Tämän vuoksi suomalaisten ensikuuna oli milloin isotammi, milloin pikkutammi ja samoin tundra- ja metsänenetseillä oli ‘iso valevasontakuu’ ja ‘pieni valevasontakuu’.

Näin siis ihminen oli tarkkaillut ajan kulkua luonnossa ja harmonisoinut toimintaansa mukautumalla luonnon rytmeihin. Suomalaiset kuukausinimet ovat edelleen muistoja noista ajoista.

Hyvää maaliskuun jatkoa kaikille!

*Blogi on alun perin esitetty juhlapuheena Koneen Säätiön Maalisjuhlassa 12.3.

Daniel Bencomo

Daniel Bencomo is a Mexican poet and literary translator into German. He has published the collections of poetry ‘Apuntes en el baño’ (2005), ‘De maitines y vísperas’ (2008), ‘Morder la piedra’ (2009) and ‘Lugar de residencia’ (FETA, 2010), which won the Elías Nandino prize.

On Antifidelity

~ Translating poetry feels, at times, like climbing to a high peak and hearing the echo of a song sung on a different summit. After hearing it, you yourself have to shout, giving rise to another echo, one that is created as the sound warps along the length of another, completely different valley – foothills with different patterns of ridges, air, wings, diverse trees – towards someone who is waiting, as the case may be, on a third summit.

~ What ought to be preserved in the second echo?

~ The translator of poetry is enveloped in a narcotic fog, which arises from her fascination with the strangeness of another language, condensed in the strangeness that is uncovered, during the process and after it, in her own. This drunkenness that circulates between two languages diminishes the natural egotism of the author, and opens the space of the translator.

~ Translation seeks to establish a harmonic relation between the two languages, based on the verbal relationships expressed in the original poem. For Walter Benjamin, this coincidence was not to be found in what is communicable in a text: ‘The translator’s task consists in this: to find the intention toward the language into which the work is to be translated, on the basis of which an echo of the original can be awakened in it.’ In my reading, this echo is the tension between the music of the poem, all the aspects that give it shape – its register – and the ambiguity that obscures its meaning(s). Here, moreover, reside its violence and its pleasure.

~ In the poet who translates poetry, or the translator who writes verse, we do not find Jekyll and Hyde. Much more effective, to me, is the analogy with the twins Violet and Diane Hilton, characters in Tod Browning’s film Freaks. These Siamese twin sisters are in love with a pair of young men, but they have to face up to the dilemma of their two bodies’ being fused at the hip. We do not know how desire arises in and is projected from this corporal convergence, nor how it becomes two vectors which point to different territories. Was the desire of one of them greater than the other’s? Did one of them possess more body – extension, intensity – than the other? Which one, and how to find out? Right there is where the answer hides, right there is where the unknown quantity of writing is born.

~ At first it seems paradoxical, the link between translation and the contemporary world, so suspicious of anything that smells like Truth. A first reflection might lead one to believe that translating implies a vocation for preserving the truthful. To assume this position implies various questions: Where would such a condition of truth be found? In the meaning of the text? In the singularity of its form? The answer is not clear, and cannot be clarified in terms of ‘fidelity’ or ‘infidelity’. Translating poetry is, fortunately, a study in antifidelity.

~ Readers change. A language is as alive as its mutations. A new translation updates a poem – created as a sublime, select and enduring portrait of its language – into an object which evokes the vitality at a given moment of another language. For this reason it is and will continue to be a living practice.

~ Antifidelity is the key to these notes. I do not believe that the translator of poetry, when she undertakes her labour, thinks along lines such as I have sketched here. In general, this labour is resolved in an impulse, a bioluminescent intuition in the penumbra that roils between two languages.

Translation: John Z. Komurki

[Full text in English]
[Texto completo en Español]

Janne Kankkonen ja Karin Hoyer

Blogin viittoo Janne Kankkonen. Hän on kuurosta, monikielisestä perheestä ja toimii arjessaan kolmella viitotulla kielellä – suomenruotsalaisella, suomalaisella ja ruotsalaisella viittomakielellä. Janne antaa blogissaan esimerkkejä näiden kielten eroista ja kertoo mistä löydät SignWiki-sivuston ja Suvi-verkkosanakirjan. Ruotsinkielisen tekstin on Jannen viitottuun blogiin perustuen kirjoittanut Karin Hoyer. Janne ja Karin työskentelevät Kuurojen Liiton Viittomakieliyksikössä.

Teckenspråkiga och flerspråkighet

Under videon hittar du en svenskspråkig textversion av videobloggen skriven av Karin Hoyer.

Jag heter Janne Kankkonen, och är född och uppvuxen i en döv mångspråkig familj – med döva i hela fyra generationer! Redan under min uppväxt använde jag tre olika teckenspråk i vardagen: finskt teckenspråk, finlandssvenskt teckenspråk och (sverige)svenskt teckenspråk. Svenskt teckenspråk använde jag mest under den tid jag bodde i Sverige, medan jag i Finland – som liten, och nu som tillbakaflyttad – använder finlandssvenskt teckenspråk. Med finska teckenspråkiga använder jag finskt teckenspråk. Jag är van att byta från språk till språk.

Det finns många skillnader mellan dessa olika teckenspråk. Här endast några exempel: på finskt teckenspråk tecknar man VACKER för Kauniainen, medan Grankulla på finlandssvenskt teckenspråk tecknas GRAN+KULLE. På videon ser du också hur frasen Hur mår du? tecknas på tre helt olika sätt på finskt, finlandssvenskt och svenskt teckenspråk. Ett annat exempel som jag visar på videon är tecknet för fluga, som ser olika ut på de tre teckenspråken.

Jag arbetar inom Korpus- och SignWikiprojektet på Finlands Dövas Förbund, och är ansvarig för den finlandssvenska delen. Det finlandssvenska teckenspråket är allvarligt hotat. Dövskolan i Borgå stängdes 1993, och efter det har heller inga finlandssvenska teckenspråkstolkar utexaminerats. Språkets ställning har under dessa mer än 20 år försvagats – men just nu ser det ljusare ut. Språket har fått allt mer uppmärksamhet och det finns hopp om mer forskning i språket, i och med den kommande teckenspråkslagen som erkänner det finlandssvenska teckenspråket.

Om du vill bekanta dig med hur finlandssvenskt teckenspråk ser ut, och hur det skiljer sig från finskt teckenspråk, gå in på SignWiki och ta dig en titt. Också i nätordboken Suvi finns både finlandssvenskt och finskt teckenspråk – välkommen in!

SignWiki – finlandssvenskt teckenspråk
SignWiki – finskt teckenspråk
Suvi – nätordbok i finlandssvenskt teckenspråk
Suvi – nätordbok i finskt teckenspråk

Veijo Baltzar

Museoimalla valtaväestö marginalisoi vähemmistökulttuureja

Mustalaiskieli on äidinkieleni. Se on ollut tärkeä osa identiteettiä ja ilmaisua. Mustalaiskieleen liittyy oleellisesti ele- ja ruumiinkieli. Se ilmentää persoonaa, fyysisen olevaisuuden lisäksi henkistä olevaisuutta. Yhdellä sanalla on lukuisia merkityksiä riippuen kontekstista, ja se on syventänyt omaa ymmärrystäni suomen kielestä suhteessa ilmaisuun.

Kielen merkitys on sitä tärkeämpi mitä enemmän se liittyy ihmisen persoonaan. Kieleen täytyy sitoa elekieli ja tauot, puhumattomuuden täytyy viestiä. Silloin asiat ovat sisäistettyjä, eivätkä ulkokohtaisia – ei pelkkää puhetta, vaan ilmaisua ja vuorovaikutusta. Jos ei ole vuorovaikutusta, niin kielihän on pelkkää pulputusta.

Viime vuosikymmeninä akateemikot ovat näivettäneet suomen kielen. Tämä on merkittävä ongelma. Aloittaessani kirjallisen urani, kirjoitin vapaasti, käytin koko kielellistä kapasiteettiäni. Ongelma tuli vastaan jo 80-luvulla. Silloin kaupunkilaiset eivät enää ymmärtäneet romaanieni sisältöä, sen huomasi arvosteluista. Maaseudulla kirjojeni vastaanotto oli toisenlainen – siellä oli jäljellä kokemuspohjaista ymmärrystä. Tänä päivänä kielen ymmärtäminen on rajoittunutta – joudun jatkuvasti miettimään, miten asiani ilmaisen. Sellaiselle kirjailijalle, joka on kotoisin maalta ja jolla on laaja kokemuspohja, on tuskallista kirjoittaa kapea-alaisilla sovituilla sanastoilla.

Vallallaan oleva yhteiskunnallinen trendi, into vähemmistöjen äidinkielten puolustamiseen, on mielestäni päälle liimattua. Jotain, minkä avulla varmistetaan usein paperilla, että vähemmistö on olemassa, että se edustaa jotakin muuta kuin valtakulttuuria ja sitä ”tuetaan”. Romanikieltä opettaa ja opiskelee tänä päivänä yliopistoissa niin Suomessa kuin muualla Euroopassa itse valtaväestö. Se on museoimista, eikä pelasta meitä mustalaisia tulevaisuuden uhilta.

Maahanmuuttajien kohdalla valtaväestö on jo toimenpiteillään myöntänyt ja todentanut kielen olevan markkinatalouden väline eikä osa kulttuurista identiteettiä tai sivistystä. Miten tämä onnistuisi muiden vähemmistöjen kohdalla? Ovatko ahtaalle katuojiin painetut marginaaliromanit hyviä kansalaisia tai onnellisia ihmisiä, kun heillä on kerjätessään oikeus puhua mustalaiskieltä? Koko ajan syntyy erilaisia järjestöjä puolustamaan vähemmistöjen oikeutta kieleensä. Kuinka monta järjestöä syntyy puolustamaan vähemmistökansalaisen ihmisenä olemisen arvoa?

Monikulttuurisen Euroopan haasteisiin voidaan vastata. Se, miten vähemmistöjen kirjallisuus, luova kulttuuri ja taide pääsevät kukoistamaan ja kehittymään valtakulttuurien sisällä ja rinnalla, ovat osa tätä haastetta. Vähemmistökulttuurien luova osaaminen syrjäytetään Suomessa marginaaliin. Niin sanotun edistyksen, työpaikat ja taideapurahat, valtaväestö jakaa toisilleen. Vähemmistöjen taide, ilmaisu, musiikki ja kirjallisuus väistyvät valtaväestön tieltä. Taidepalkinto- ja apurahajärjestelmä on uudistettava siten että yhdenvertaisuus toteutuu.

Veijo Baltzar on kirjailija ja kulttuurineuvos.