Leppävaaran lukion ensimmäisen vuosikurssin oppilaiden runoja

koodinvaihtorunoutta

Nämä runot ovat syntyneet Satu Vesalan ryhmissä maaliskuussa 2015.

Nuoruus

Löysästi nuori
chillaa sängyssään;
siellä ei stressit, murheet paina
joskin milloinkaan.

Puhelimesta rakkaastaan
ei hän voisi luopua milloinkaan,
sieltä hän katselee maailmaa
kahvikuppi  kourassaan.

Jääkaapilla käydessään
saa naaman hymyilemään,
kun sieltä löytyykin
jotain  virkistävää.

Kirjoittaja: Eemil

Mammanpojan laulu

Terve äiti, terve muori,
terve keittiön ruhtinas.
Tässä on sun voima nuori,
Etees käyn mä ärjymään
kuin suuri Mentulan härkä.

Äidin poika tahdon olla,
sankari pienten veljien.
Viiskorven pellolla
Isän kanssa sotaa käyn,
ja unohtuu siinä koulu.

Täällä on ilma lämmin,
sota on ikuinen.
Sanat lentää ja miehet taantuu,
lähden iskuun hymyillen,
ja ohra satokin kaatuu

Äidin poika tahdon olla,
sankari pienten veljien.
Viiskorven pellolla
Isän kanssa sotaa käyn,
ja unohtuu siinä koulu.

Kirjoittaja: Jerry

Metsämiehen laulu,

Terve Stadi, terve kamppi,
Terve suomen instagram
Täss on jätkäs vatsalihakset,
Käy puntilla hän,
Niin kuin isoin mölli maailmas

Suomen tunnetuin poika haluun olla,
Sankari elämän ja kaikkien,
Tapiolan ostarilla,
Käy tappelemas vaa,
Ja muu maailma taakseen jääköön.

Hyvä on täällä meno,
Hiljasempaa ku hautajaisis,
Yhtäkkii säät alko vaihtelee,
Talo palo, tein puuhun majan
Mutta puukin ryskyen kaatuu

Pullot lattialla,
Seinät paskana,
Teltat tähtien alla,
Lauloin vähä uutta hittii,
Kaikuu ympärii suomee

Ääni kuulu ympäri metsää,
Synkän tumman metsän,
Pelastajana miehen tiellä,
Hiukset ja vaatteet kastuneena
Ja pidennykset pilal.

Suomen tunnetuin poika haluun olla,
Sankari elämän ja kaikkien,
Tapiolan ostarilla,
Käy tappelemas vaa,
Ja muu maailma taakseen jääköön.

Kirjoittajat: Melisa ja Emilia


Hiihtäjän matka

hyvä on hiihtäjän hiihtää,
kun hanki on hohtava
ja kun taivas on kirkas —
mutta on hauskempi hiihtää,
tuuli ulvoo, polut ummessa
ja lumimyräkkä.

Hyvä on hiihtäjän hiihtää,
kun ystävä on mukana ja
kun latu on aurattu —
mutta on parempi hiihtää yksin,
ja tehdä itse uuden tien
ja uhmata yötä.

Hyvä on hiihtäjän hiihtää,
Kun tuntee reitin kotiinsa,
Kun hella on valmiiksi lämpimänä odottamassa, –
Mutta ryhdikkäämpi ja rohkeampi hiihtää,
Vaikka epäonni elämässä toistuuu
Eikä käsitä oikeaa ja väärää.

Ja hyvä on hiihtäjän hiihtää,
Kun on riemuissaan,
Kun toivoa on yössä,
Kyllä sitä hiihtää pystyy
Vaikka onkin soijassa, surun murtamana
Ja kuolema oven takana.

Kirjoittajat: Markus, Eppu, ehk’ Atte


Hiiren laulu

Makeasti jyrsijäinen
makaa kadunkulman kolossansa;
sinnepä ei koiran hammas
eikä talonmiehen ansa
ehtineet milloinkaan.

Kammiostaan pimeästä
kurkkii hän kaupunkiin,
näkee autoja monta;
pieniä, suuria, keskikokoisia,
äänekkäästi huutavia.

Mikä elo riittoinen
syrjäisellä kujalla.
Siellä hiipii hiirulainen
roskapöntön tykönä:
Kirkon kello soi!

Siellä torkkuu hiirulainen
kolossaan syrjäisellä,
kuun loistaessa taivahalla
saattaa hänet iltasella
unien Kultalaan.

Kirjoittaja: Antti P.