Risto Keskinen

Risto Keskinen työskentelee varhaiskasvatuksen asiantuntijana Helsingin kaupungin varhaiskasvatusvirastossa.Hänen tehtäviin kuuluu tukea ja ohjata varhaiskasvattajia pedagogisen monimuotoisuuden, kuten kielellisen ja kulttuurisen monimuotoisuuden asioissa sekä ympäristövastuullisuuteen kannustamisessa. Näihin liittyy olennaisesti myös leikki, johon liittyviä asioita pohdiskelen yhdessä muiden toimijoiden kanssa pääkaupunkiseudun yhteisessä  ’Leikillisten oppimisympäristöjen kehittäminen’ -hankkeessa. Hän avustaa myös leikkipuistotoiminnan ja perhepäivähoidon esimiehiä heidän toiveidensa mukaan.

Kaikki tarvitsevat monikielisyyskasvatusta varhaislapsuudesta lähtien

Perheet ovat monessa suhteessa erilaisia: kokoonpano, ravinto, asuminen, ammatit, harrastukset, uskonnot ja niin edelleen. Jopa samassa perheessä kasvaneiden sisarusten perheet eroavat toisistaan yllättävän paljon. Nyky-ydinperhe ei voi selvitä kasvatustehtävästään ilman toisten tukea. Tukea voi saada esimerkiksi muilta perheiltä sekä tutustumalla erilaisiin tapoihin olla ja toimia perheinä ja vanhempina. Varhaiskasvattajien tehtävä on auttaa perheitä ymmärtämään lasten ja perheiden moninaisuutta – ja jopa nauttimaan siitä.

Kielet ovat vain yksi monimuotoisuuden muoto. Peruskoulun ansiosta monikielisyys koskee jo kaikkia. Kukaan ei voi välttyä vanhempana, työssä, harrastuksissa eikä kuluttajana edes jonkin asteisesta useampaan kieleen turvautumisesta. Monikielisyyden ensimmäinen aste on tunnistaa muun kielen olemassaolo ja toinen tunnustaa sen olemisen oikeus.

Varhaiskasvattajaa kielten kirjo haastaa harjoittamaan pedagogista monimuotoisuutta. Onneksi kielten kanssa selviämisestä on ihmiskunnalla pitkä kokemus Baabelin tornista lähtien ja lukuisia koeteltuja toimintamalleja. Parhaita ovat ne, joista on iloa kaikille lapsille, ettei tarvita erikseen räätälöityä klinikkaopetusta ihan joka lähtöön.

Satakielikuukauden 2016 kunniaksi Monikielinen kirjasto, VKK-Metro ja Helsingin varhaiskasvatusvirasto kehittivät yhden monikielisyyskasvatuksen mallin: Lapsiryhmän vanhempia pyydetään kotona lukemaan lapsilleen samoihin aikoihin samoja satuja Satudiplomi-kirjalistasta. Jos on erikielisiä lapsia, vanhempia autetaan löytämään sadut omilla äidinkielillään Satudiplomilistasta, jossa on mukana tieto eri kielille käännetyistä satukirjoista. Vanhempia kannustetaan kokoamaan/valmistamaan lastensa kanssa juuri heidän lastaan kiinnostaviin hahmoihin/tilanteisiin liittyvää viitteellistä rekvisiittaa. Vanhempien avulla varhaiskasvattajat paneutuvat siihen, mikä kutakin lasta tarinoissa erityisesti kiehtoo. Tämän jälkeen aikuiset ja lapset rakentavat yhdessä kiinnostavimpien satujen ja lasten omien tarinoiden virittäminä yhteisiä kuvitteellisia leikkimaailmoja.

Satudiploomi

Kuva: Satudiplomi

 

Varhaiskasvattajat opettelevat rinta rinnan lasten vanhempien kanssa tulkitsemaan lasten vertaiskulttuurissa tapahtuvaa. He etsivät tilanteita heittäytyäkseen itse leikilliseen vuorovaikutukseen. He auttavat lapsia leikkiryhmiin liittymisessä. He jakavat lasten emotionaalisia kokemuksia leikin kehitysvaiheiden synnyttämien uusien kykyjen ja suhdetaitojen harjoittelussa ja muissa muutostilanteissa. He kannattelevat leikin jatkuvuutta kodeista varhaiskasvatuksen ryhmiin ja päinvastoin, sisätiloista ulos ja takaisin. Eri ilmaisumuotojen tuella he eheyttävät lasten kokemusmaailmoja, omaelämänkerrallista muistia, identiteetin rakentumista, osallisuutta ja elämänhallintaa. Nämä monimuotoisen pedagogiikan periaatteet toimivat olipa sitten lapsiryhmässä äidinkieliä yksi tai useampia.

Elämän tarkoitus ei suinkaan ole onni, joka vaihtelee, vaan maailman muuttaminen sanoiksi. Näin väittää runoilija Rilke. Hän tarkoittanee merkityksiksi muuttamista eli sanojen ohella on kyse myös esimerkiksi merkityksiä kantavista sävelistä, kuvista, rytmeistä ja eleistä. Niinpä Ota koppi -ohjelmassa on pedagogisesti monimuotoisia malleja ja lisääkin on kehitteillä – ei vain sanataiteeseen vaan myös esimerkiksi rakenteluleikkeihin, kuvalliseen ilmaisuun, tanssi- ja musiikkileikkeihin liittyen. Monikielisyys antaa sysäyksen tuoda lisää varhaiskasvatusta varhaiskasvatukseen.

Kaikki tarvitsevat monikielisyyskasvatusta varhaislapsuudesta lähtien

Blog, Satakieli Blog Posts

               Marianne Bargum

Marianne Bargum on Suomen PENin varapuheenjohtaja sekä aktiivinen PEN International:in Translation and Linguistic Rights -komiteassa. Hän on tehnyt pitkän uran kustannusmaailmassa mm. ruotsinkielisen Söderströms -kustantamon toimitusjohtajana ja useissa luottamustehtävissä.

Marianne Bargum är viceordförande för Finlands PEN och aktiv inom PEN Internationals Translation and Linguistic Rights-kommitté. Hon har gjort en lång karriär inom förlagsbranschen, bl.a. som VD för Söderströms förlag och genom många förtroendeuppdrag.

[SKROLLA NER FÖR TEXT PÅ SVENSKA]

PEN tukee kääntäjien oikeuksia

Sanan- ja taiteenvapautta kaikkialla maailmassa puolustava, vuonna 1921 perustettu Kansainvälinen PEN (PEN International) on maailman vanhin kansalaisjärjestö sekä maailman suurin kirjallisuusjärjestö. Järjestön alainen Kieli- ja käännöskomitea (Translation and Linguistic Rights Committee) edistää kirjallisuuden kääntämistä, kielten ja kulttuurien vuoropuhelua ja tukee huonossa asemassa olevia kieliä.

Tavoitteidensa saavuttamiseksi PEN julkaisee julkilausumia ja kannanottoja. Kieli- ja käännöskomitea muotoili UNESCO:n vuonna 1996 hyväksymän Yleisen kielellisten oikeuksien julistuksen. Vuonna 2011 komitea tiivisti julistuksen pääkohdat kymmenkohtaiseksi, kielellistä monimuotoisuutta puolustavaksi Gironan manifestiksi kielellisistä oikeuksista. Viime syksynä Kansainvälisen PEN:in yleiskokouksessa julkaistiin Gironan manifestia täydentävä julistus, jossa PEN ottaa kantaa etenkin kirjallisuuden kääntäjien aseman puolesta.

Quebecin julistus kirjallisuuden kääntämisestä ja kääntäjistä julkaistaan nyt Suomen PEN:in kotisivuilla sekä monikielisyyttä juhlistavan Satakielikuukauden blogissa. Julistus löytyy myös englannin kielellä Kansainvälisen PEN:in sivuilta.

 

Quebecin julistus kirjallisuuden kääntämisestä ja kääntäjistä

  1. Kirjallisuuden kääntäminen on intohimoista työtä. Edistämällä avoimuutta, rauhaa ja vapautta sekä toimimalla epäoikeudenmukaisuutta, suvaitsemattomuutta ja sensuuria vastaan, kääntäminen kutsuu dialogiin maailman kanssa.
  2.  Kaikki kulttuurit eivät ole tasa-arvoisia kääntämisen suhteen. Jotkin kulttuurit kääntyvät valinnasta, toiset pakosta. Kääntäminen on avain kielten ja kulttuurien suojelemiseen.
  3. Vaikka kääntäjät kunnioittavat kirjailijoita ja alkuperäistekstejä, ovat he luovia kirjoittajia itsekin. He eivät vain tuota uudelleen kirjallista työtä, vaan kehittävät teosta edelleen laajentamalla sen olemassaoloa maailmassa. Kääntäjät eivät vain välitä viestiä: vaikka he puhuvat toisen nimissä, ääni on heidän omansa. Erityisesti kääntäjät toimivat kulttuurisen monimuotoisuuden hyväksi pysymällä uskollisina marginalisoiduille kirjailijoille, kirjallisille tyyleille ja sosiaalisille ryhmille.
  4. Kääntäjien oikeuksia täytyy suojella. Hallituksien, kustantajien, median ja työnantajien – kaikkien on kunnioitettava kääntäjien asemaa ja tarpeita, annettava arvoa heidän nimilleen, tarjottava oikeudenmukainen korvaus tehdystä työstä sekä kunnialliset työolosuhteet – niin painoviestinnässä kuin digitaalisessa mediaympäristössä.
  5. Kääntäjien fyysinen turvallisuus ja ilmaisunvapaus on taattava kaikissa olosuhteissa.
  6. Kääntäjiä tulee kunnioittaa erityistaitoisina luovina kirjoittajina ja asiantuntijoina, joita on konsultoitava kaikissa heidän työhönsä liittyvissä kysymyksissä. Käännökset kuuluvat heille, jotka niitä luovat.

Quebecissa lokakuussa 2015
Julistuksen käännös: Johanna Sillanpää

————————————————————————-

PEN lyfter fram översättarnas rättigheter

Internationella PEN, som grundades i London år 1921, främjar yttrandefrihet inom litteratur och konst och är den äldsta medborgarorganisationen och den största litteraturföreningen i världen.  PENs Språk- och översättningskommitté (Translation and Linguistic Rights Committee) främjar översättning av litteratur, dialog mellan språk och kultur och stöder särskilt små och trängda språk.

För att uppfylla sina mål utfärdar PEN deklarationer och resolutioner. Språk– och översättningskommittén formulerade UNESCOs Universella deklaration om språkrättigheter år 1996. År 2011 sammanfattade kommittén deklarationen till tio punkter: Girona manifest om språkliga rättigheter som stöder den språkliga mångfalden. På Internationella PENs kongress förra hösten godkändes en deklaration, som komplementerar Girona manifestet och tar ställning för översättarnas situation.

Québecmanifest om översättning av litteratur och om översättarnas rättigheter publiceras nu på Finlands PENs hemsida samt på Satakieli-bloggen, som hyllar flerspråkighet. Manifestet på engelska finns på Internationella PENs hemsida.

Québecmanifest om översättning av litteratur och om översättarnas rättigheter

  1. Översättandet av litteratur kräver passion. Genom att främja öppenhet och agera för fred och mot orättvisor, intolerans och censur, inbjuder översättandet till dialog med världen omkring.
  2. Alla kulturer är inte jämbördiga när det gäller översättningar. En del kulturer översätter av fri vilja, andra under tvång. Översättandet är en central faktor i arbetet för att beskydda språk och kulturer.
  3. Även om översättarna respekterar författarna och originaltexterna, är de också själva skapande konstnärer. De strävar inte enbart till att reproducera ett litterärt verk, utan till att föra verket vidare så att det omfattas av en större värld. Översättarna är inte enbart budbärare, fastän de talar i andras namn, de har också en egen röst. De verkar framför allt till förmån för kulturell diversitet genom att ge röst åt marginaliserade författare, litterära stilar och socialgrupper.
  4. Översättarnas rättigheter måste skyddas. Regeringar, förläggare, medier, arbetsgivare – alla måste respektera översättarnas status och behov, lyfta fram deras namn och ge dem en rättvis ersättning och skäliga arbetsvillkor – i alla former av tryckta och digitala medier.
  5. Översättarnas fysiska säkerhet och yttrandefrihet måste alltid garanteras.
  6. I deras egenskap av kreativa författare med speciella färdigheter och kunskaper, skall översättarna visas respekt och konsulteras i alla frågor som rör deras arbete. Översättningarna tillhör dem som skapat dem.


Québec i oktober 2015
Manifestet är översatt av Marianne Bargum

 

 

PEN tukee kääntäjien oikeuksia

Blog, Satakieli Blog Posts

Lasten Satakielikuukausi

News

Lapset ja nuoret oppivat koko ajan ympäristöstään. He ovat kuin sieniä, jotka imevät ja imevät tietoa sen perusteella, mitä he kuulevat – mitä he näkevät – mitä he tuntevat.

Satakielikuukausi on juurikin oikea monikielisyyden juhla. Tapahtumia järjestetään eri kielillä ja eri tavoin ja tämä näkyy myös ohjelmistossa.

Tässä on kootusti satakielikuukauden lapsille ja nuorille suunnattua ohjelmaa:

21.2.-21.3. Active Library – toiminnallista ja elämyksellistä kielenopetusta kohtiTarjolla on annos perusopetusikäisten omia äidinkieliä ja kulttuureita kokemukselliseen ja taideoppimiseen perustuvissa työpajoissa.

22.2.-12.3. Kiehtova kielimaisemani –kilpailu – Kilpailu, johon pääkaupunkiseudun koululaiset kutsutaan tekemään omaa kielimaisemaansa kuvaava teos.

24.2. Pikku Kolibri Napo – Esitys on leikkisä kielikylpy suomeksi ja espanjaksi/englanniksi ja se soveltuu kaikenikäisille.

24.-27.2. Reaktori 2016: Kaikkien aikojen talviloma MessukeskuksessaHiihtolomatapahtuma Messukeskuksessa suunnattu pääkaupunkiseudun nuorisotoimien jäsenille.

26.-27.2. Taikateatteri 13 esittää: Watti Walopää ja kadonnut hehku – Esitys, jossa ystävyys ja taikuus kohtaavat.

28.2. Kids Café – Lasten musiikkiyhtye, jonka tarkoituksena on yhdistellä eri maiden perinnemusiikkia ja lastenlauluja omaleimaisella tavalla. 

29.2.-4.3. Ett levande Alfapet – Peli, jossa tarkoituksena on muodostaa mahdollisimman monta sanaa saatujen kirjaimien pohjalta.

6.3. Sanojen suojatie – Työpaja, jossa leikitään tutuilla ja vierailla sanoilla ja elektroakustisen äänitaiteen mahdollisuuksilla.

13.3. Bravo!-festivaali. Compagnie Pupella-Nogues (Ranska): Ici et ailleursRanskalainen varjoteatteriesitys, joka perustuu tarinoihin lapsista, jotka asuvat uudessa maassa ja pohtivat omaa taustaansa.

20.3. Bravo!-festival. La Baracca (Italy): TIKETAK: Piccololorso ha una sorellina – Esitys on italiaksi, ennen esitystä työpaja, jossa leikitään näytelmän sanoilla.

21.3. Maailman runouden päivä – Päivän mittaan luetaan runoutta, kuunnellaan musiikkia sekä pidetään satutuokioita.

 

Voit tutustua kaikkiin näihin ohjelmiin tarkemmin Lasten ohjelmalistauksessa.

Anna Talasniemi

Anna Talasniemi työskentelee Koneen Säätiössä yliasiamiehenä. Koneen Säätiön kieliohjelman tavoitteisiin kuuluu monikielisyyden edistäminen. Koneen Säätiö järjesti vuonna 2013 osana kieliohjelmaa Monikielisyys ja taide -apurahahaun. Satakielikuukauden 2016 ohjelmassa on monikielisyyttä ja taidetta koskevan Cuporen tekemän selvityksen julkistaminen ja seminaari.

 

Perjantai-illan harjoitus: musta, musta, musta maa

Heini Lehtonen kirjoittaa Koneen Säätiön Rohkeus-blogissa (12.2.2016) kielitaidosta, kielitiedosta ja monikielisyydestä. Kirjoituksensa lopuksi Lehtonen ehdottaa lukijalle muutamaa harjoitusta oman kielitaidon ja -tiedon lisäämiseksi. Valitsin yhden: ”Yritä saada selvää lehtiartikkelista, televisio-ohjelmasta, runosta tai novellista kielellä, jota omasta mielestäsi osaat vain vähän. Kerro lukemastasi tai kuulemastasi jollekulle. Reflektoi kokemustasi kielitaidostasi.”

Kielistä, joita osaan enemmän kuin muutamia sanoja, osaan vähiten unkaria. Vaikka en juuri ymmärrä kieltä, tykkään lukea unkarinkielistä tekstiä ääneen, maistella kieltä. Mietin, minkä tekstin valitsisin ja kaivan hyllystäni kaksi unkarinkielistä lastenkirjaa. En ymmärrä juuri mitään, mutta ääneenlukeminen on hauskaa.

Haluan valita jonkun lyhyemmän tekstin, kuten runon. Muistan Finnphonica emigrantica -esityksen parin vuoden takaa. Ágnes Kaszás lausui Eino Leinon Mies mieheltä (Férfiak dolga) -runon unkariksi, ja se tuntui luissa ja ytimissä. Etsin tekstin unkariksi ja suomeksi; se on kuitenkin liian synkkä ja taistokas viettääkseni sen kanssa aikaa. Googlaan ’Hungarian poetry’. Mieluusti valitsisin nykyrunoutta, mutta unkarilaisen runoilijan Mihály Babitsin (1883–1941) Fekete ország -runon nimessä olevat sanat tuntuvat tutuilta. En tosin muista mitä sanat tarkoittavat. Voisinko jopa ymmärtää tästä jotain? Tuntuu, että olen unohtanut unkarin kokonaan.

Kuuntelen runon teatteriryhmä Krétakörin laulamana ja samalla lausun sitä itse. Näen runon alun englanninkielisenä käännöksen, ja tuntuu ihmeelliseltä, että en äsken ymmärtänyt runon nimeä, Musta maa. Ymmärrän muutaman muunkin sanan, kuten ’ember’, ihminen, ’ház’, talo, ’világ’, maailma.

Ihastun ’fekete’-sanaan. Miten sana ’musta’ voikaan kuulostaa noin lystikkäältä? Eino Leino oli minusta synkkää, ja nyt valitsen runon, jossa toistetaan koko ajan ”musta, musta, musta”. Onko tämä vuosisadan alun Paint it black? Arvelen, että Musta maa -runon sisältö on yhteiskunnallisempi. Ymmärrän myös sanan ’vér’, veri. Hurmeinen ja synkkä, kuten Férfiak dolga? Kieli kuulostaa hauskalta kuin lastenloru, mutta sisältö ei taida olla hauska. Yhdistelmästä tulee epämiellyttävä olo.

Babits on kuuluisa runoilija, mutta löydän huonosti tietoa runosta muuten kuin unkariksi. Osa runosta on helppo ymmärtää sanakirjan kanssa, mutta noin puolet jää minulta pimentoon. Google Translate ei ole parhaimmillaan unkarin kanssa.

Yhden avaimen runoon tuo teatteriryhmä Krétakör. You Tubesta löytyvä laulettu runo on ilmeisesti osa Arpád Schillingin ohjausta vuodelta 2004, FEKETEország, BLACKland. Babitsin runo on antanut nimensä teokselle, joka on ”modernin maailman metafora; maailman, joka on täynnä korruptiota, murhia, lasten hyväksikäyttöä, itsemurhia, väkivaltaa, saasteita ja sotia, ja jossa naurettava on todellista ja todellinen elämä absurdia”.

Silmäni osuvat lastenkirjaan, jota hetki sitten luin ymmärtämättä juuri mitään. Nyt tajuan heti kirjan otsikon Ha én felnőtt volnék, Jos olisin aikuinen. Aikuisena tässä monella tavalla mustassa ja synkässä maailmassa jään hämmästelemään, kuinka nopeasti kieli aktivoituu ja miten Heinin kieliharjoitus toi iloa ja ymmärrystä – valitsemani tekstin synkistä teemoista huolimatta. Opin uutta Unkarin kirjallisuuden historiasta, seikkailin Euroopan historiassa, mietin Unkarin ja Euroopan nykyistä poliittista tilannetta, koetin muistaa minkä Krétakörin esityksen näin Unkarissa asuessani (en muista!). Mustasta maasta ja maailmasta kertova runo teki perjantai-illastani tavallista värikkäämmän.

Perjantai-illan harjoitus: musta, musta, musta maa

Blog, Satakieli Blog Posts

Satakieliklubi 20.2.2016
POEMS | Zoila Forss, Aya Chalabee,Muhaned Durubi,
Payam Abdolsamadi and Daniel Bencomo

Zoila Forss / PERU-SUOMI

Pluto XVI

[Käännös: Pekka Forss ja Zoila Forss]

Minulla on salainen tapaaminen kanssasi,
luitteni oksa, kanssasi.
Kurlaava äänesi,
tehty suolasta ja sapesta,
Kiehuu sapessa
suojaa itseään suolassa,
houkuttelee puristamaan sitä.
Olen nokkosen uintiliike
suiden meressäsi,
plutoninen sukelluspuku
pelkojen meressäsi.
Ihmisyys, jota himoitsit
ei kestä enää sinun kuhmuasi.
Termi putoaa sinusta,
tulittaa ja julistaa,
että liikennevalot ovat ottaneet kaupungin.
Heidän ovat televisioidut röyhtäykset.
Heidän ovat heittotikat niskoissa.
Kelluva majakka tämän maailman päällä
on ehostautunut nukalla
ja ahmii kaikki katseet.
Kaikki.
Klooninen naurunsa
kopioi ja liittää tähden ilman valtaistuinta,
turmeltuneessa hullussa juhlassa.
Mutta sinun ovela termisi on oppinut
huulteni tanssin.
Hallitsee ja kouristelee
suuni taivaassa.
Änkyttäkää, purkitetut valomerkit!
Romahtakaa, punertavat liikennevalot!
Itkekää, tahtomattomat vatsat!
Paastotkaa kovasta tyhjyydestä
ja täyttykää sanasta,
joka syntyy, ettei kuole.

Zoila Forss is a poet born in Peru and living in Kerava, Finland. She considers poetry as a key to share sensorial experiences and a pleasant practice linking words. Revontuli is her first book published in 2014.


– AYA CHALABEE / Iraq

[Translation: Aya Chalabee]
The shadow tells me:
You are not alive
you are not tied to a song,
then it laughs
and rubbed its ear

Yes, I’m not a melody
I haven’t been before
But there is a hundred,
thousands of black tres
surrounding me
The shadow throws its bloat on my heart,
and at the end of my extended beak,
there is a coloured mouth
which sings slowly
and couldn’t say any Word

My fingers
My nails
My hand lines
which faded three years ago,
stretches out
to prevent the dew from falling
in the other side of the window
so… it saves nothing

My friend, dressed in black
which have no space in his heart
for one finger
to fade away his sorrow
tell me
that you will wear all this tres
and I will put my beak
on another face

My friend,
which lives in the dark,
tell me about your childhood
about the first light that you met after being born

Tell me anything
except that,
those things we see
are the fate
that we met for.

Aya Chalabee is an Iraqian emerging poet based in Helsinki. Satakieliklubi will be her debut as a writer on an international, multimedia and professional stage.


– Muhaned Durubi / Iraq

The Ark of Salvation

[Translation: Amir Darwish] 

Hopelessness
in the boat. All at once we look to the sky and ask.
“You in the sky: Why doesn’t the boat sink and snatch us from this slow death!”
Exhaustion takes charge.
Eyes surrender to sleep.
The boat rocks me like a newborn baby in the cradle.
Images invade my head
My childhood and allies.
Hallucination.
Faces I have met in my life become clearer and clearer
with fish masks on.
The fish who a few minutes from now
                                            will taste its worst meal ever eaten between their jaws
Perhaps the fish here are used to immigrant’s meat.
For we are not the first, nor the last they eat.    
I hold myself together not to cry
search for a piece of paper to put down my last moments.
The last life confession.
It must be the most beautiful and truthful thing I write.
It must be with heart.
I find a single expression:
Sorry.
Sorry for things I leave hanging in the air.
Sorry my home.
Sorry, mam.
Sorry brothers. 
And  you,
salty sea
Thanks, for your warm welcome,
                                            even though we don’t have passports
Thanks, for shells at the bottom.
Thanks, for seaweed that will catch between teeth,
cover nostrils and eye sockets when we are corpses in your deep blue belly.
We will be more beautiful as our carcasses float,
reach the shore
where tourists push them back to water just as they do with whales that accidently land on coast
in the morning we will be in the top of news
numbers
just simply numbers
odd number or perhaps an even number

it does not matter
And pictures of the bodies swollen with wáter
Floats on the evening newspaper
Aren’t we from the same planet
OR
we  disperse because of the curse of names

Muhaned Durubi (Muhannad Mohamed Khorshid) is an Iraqian painter and writer born in Baghdad in 1979. He escaped into Finland in 2014 and is currently based in Helsinki. Muhaned is a BA in Fine Arts for the University of Baghdad. Currently, he is member of the ‘Iraqi Plastic Artists Society’ and ‘Helsinki International Artists Society’.


 – Payam Abdolsamadi / Iran

 

Schizophrenia of postmodernism

[Translation: Niloofar Ghaderi]

 I Hallucinate
In search of another planet
Went around eternity several times

Earth was alone
I’m saying of old ages
and you were there
Before life began
Lonely and alone!
You were sitting
Eating an apple
Your lonliness was broken
you gave me an apple
We ate enough to make “APPLE”

Then I will send you email
by speed of light
So you won’t be alone
and we each eat apple in dark corner
and laugh. 

—–

Payam Abdolsamadi is an Iranian graphic designer and poet based in Helsinki. His work is mainly related with human rights and politics, developing poster design with social content. Payam has exhibited in several international design biennials and, in Finland, he has made graphic design for many organizations such as Amnesty International.


 – DANIEL BENCOMO / Mexico

 

The Photo and The Gong

[Translation: John Z. Komurki]

 

How to think the brute ray
trickling between the knuckles
or the hoop of black light on the caucasian part of the iris 

dumbstruck by a gong
that never passes
or passes
the latent to the rotund: to come

sunk in the spittle baobab
of the same enticing

sin
or
sin

with no arduous chomping
between flexion radiation
dead tanka cytoplasm
in a vasodilator
in a ghost constrictor
on the edge of the stomach
the must that boils and makes language needles acid       
at the ankles
that slowly fracture
upon unfold-
-ing
far from the splendor of another lusting molar.

That’s how you rise up each day
from a photo crumbling in the air
of more than eighty years ago.

 —-

Daniel Bencomo (San Luis Potosí, 1980) is a Mexican poet and literary translator from German into Spanish. ‘De maitines y vísperas’ (2008), ‘Morder la piedra’ (2009), ‘Lugar de residencia’ (FETA, 2010) which won the Elías Nandino prize, ‘Alces, Rejkyavik’ (Magenta, 2014) and recently ´Espuma de Bulldog’ (2016). He has translated books of Tom Schulz, Björn Kuhligk and Ron Winkler, and selected fragments from the work of Hugo Ball, Friederike Mayröcker and Hans Arp. He lives in Leipzig, Germany.

Satakieliklubi 20.2.2016

Blog, Satakieli Blog Posts

Polina Kopylova

Polina Kopylova on Suomessa asuva pietarilaissyntyinen kirjailija, runoilija ja kahdella kielellä kirjoittava vapaa toimittaja.

 

Mistä kääntäjä kääntää? 

Muistan elävästi ensimmäisen kääntäjäkokemukseni kielipainotteisessa koulussa: englannin kielen opettajamme ehdotti kokeilemaan lorujen kääntämistä venäjäksi. Tehtävä osoittautui haastavaksi palapeliksi. Lähdekielen ”palat”, eli sanat, eivät millään tahtoneet sopia venäjänkieliseen runkoon. Rytmi takkuili eikä riimejä löytynyt. Se tunne, this feeling, это чувство, kun ymmärrän itse tekstiä, mutten millään pysty siirtämään kokemusta toisen kielen sanoihin!

Toinen kosketukseni kääntämiseen tapahtui ensimmäisessä työpaikassani: nuorena media-assistenttina avustin kaksikielisten kirjojen toimittamisessa. Kyseessä olivat Venäjän kuuluisimman runoilijan Aleksandr Pushkinin käännökset englannin kielelle. Kääntäjänä toimi erittäin kokenut ja Pushkiniin rakastunut kääntäjä ja kustantaja Antony Wood.

Aleksandr Pushkinilla (1799–1837) oli itsellään mainio kielipää, venäläisenä aatelisena hän oli täysin kaksikielinen. Hänen toisena kielenään oli ranskan kieli – Euroopan vanhimpia kulttuurikieliä. Hänen roolinsa venäläisen kirjallisuuden kehittämisessä on verrattavissa Aleksis Kiven rooliin suomalaisessa kulttuurissa: hän kohensi silloin nuoren venäläisen kansallisen kirjallisuuden tasoa maailman tasolle tuomalla siihen tarinat, genret ja kerrontatavat, jotka olivat jo satoja vuosia olleet käytössä eurooppalaisessa kirjallisuudessa.

Hän ei ollut pelkkä oppilashenkinen matkija. Hän toimii maailman kirjallisuuden aarreaitan avaajana, mikä oli tuolloin 200 vuotta sitten Venäjällä täysin tarpeen. Pushkin oli kulttuurien metakääntäjä, joka osasi siirtää kulttuurista toiseen kokonaisen ehjän maailman, eikä pelkkää tekstiä.

Pushkiniin ja hänen kirjalliseen perintöönsä liittyy kuitenkin eräs arvoitus: hänen teoksiaan on mahdotonta kääntää muille kielille. Tai onhan se teknisesti mahdollista, mutta englanniksi käännettynä Pushkin kuulostaa Shakespearelta ja menettää ainutlaatuisuuttaan. Ranskaksi Pushkin muistuttaa Molièrea. Ja niin edelleen.

Proosan kanssa maailman siirtäminen tuntuu ehkä helpommalta kuin runoudessa. Runous asettaa haasteita sen verran, että monien maineikkaidenkin kääntäjien mielestä runoutta ei yksinkertaisesti voi kääntää toiselle kielelle sataprosenttisesti, eli kaikkine vivahteineen: joku detalji, nyanssi tai sointu aina jää pois matkalla kielestä toiseen.

Itse olen runoilijana ja kääntäjänä otollisessa tilanteessa: kahden kielen ja kulttuurin osaaminen antaa minulle mahdollisuuden verrata alkuperäistä tekstiä ja käännöstä. Havannoista tärkein lienee se, etteivät merkitykset ainoastaan jää käännöksestä pois vaan ne myös muuttuvat. Lisämerkityksiäkin tulee; runon erikielinen versio näkyy ikään kuin toisesta näkökulmasta kuun pimeän puolen tapaan.

En voi puhua toisten runoilija-kollegoideni puolesta, mutta itse käsittelen runoa moniulotteisena taiteellisena ilmiönä, joka syntyy ”siellä jossain” Platonin idean tapaan, alkeellisena värähdyksenä, taustalla välttämätön ilmaisun tarve. Alussa se orastaa mielessä yksittäisinä loppusointuna, irtonaisina kielikuvina, sykkii sanattomana huminana, hetkellisinä tunteina ja kokemuksina, joiden lopullinen ilmaisumuoto on vielä epäselvä.

Seuraavassa vaiheessa runo pakkautuu sanoihin kuin musiikki mp3-formaattiin: osa hienoista vivahteista ja nonverbaalisista viesteistä jää lukijan arvioitavaksi. Kirjoitettu runo on näin ollen kuin alkuperäisen idean heijaste, projektio ja supistettu versio.

Tarkka ja innostunut lukija pystynee kuulemaan sanojen takaa runon alkuperäistä hengitystä – ja samaan on pystyttävä ammattinsa puolesta kääntäjänkin. Näin ollen kääntäminen ei ole alkuperäisen tekstin kertomista toisen kielen sanoin, vaan alkuperäisen idean projisointia toiseen kieleen ja kulttuuriin, sen tulkitseminen ja ikuistaminen sanalliseen muotoon, joka on tasavertainen alkuperäisen tekstin kanssa.

Haastava, mutta erittäin palkitseva työ, sanoisin.

Mistä kääntäjä kääntää?

Blog, Satakieli Blog Posts

Satakielikuukauden klubi-illat

Helsingin kulttuurikeskus on vahvasti mukana jo toista kertaa järjestettävässä Satakielikuukaudessa. Erilaisten esitysten, näyttelyiden, elokuvien ja työpajojen lisäksi Vuotalossa ja Caisassa järjestetään Satakielikuukauden aloitus- ja lopetusklubit.

Tänä vuonna Vuotalossa järjestettävä Satakieliklubi avaa Satakielikuukauden näyttävästi la 20.2. klo 19. Satakieliklubilla kansainväliset runoilijat ja muusikot yhdistävät voimansa ja luovat monikielisen runoillan, jossa eri taidemuodot ja mediat kohtaavat. Illassa nähdään myös uuden Sivuvalo Kanavan audiovisuaalista materiaalia. Tekstejään lukevat Muhaned Durubi arabiaksi, Payam Abdolsamadi persiaksi, Zoila Forss espanjaksi, Aya Chalabee arabiaksi, Daniel Bencomo espanjaksi ja Outi Korhonen suomeksi. Musiikista vastaavat Moritz Cartheuser ja Josué Moreno. Illan juontaa Joonatan Pitkänen, jolta nähdään myös Spoken Word -osuus englanniksi. Teksteistä on käännökset suomeksi tai englanniksi. Klubi-illan järjestäjät ovat Sivuvalo and Helsingin kulttuurikeskus.

Satakielikuukautta päätellään pe 18.3. klo 19 Kulttuurikeskus Caisan Free Megahertz- klubilla, jossa teemana on ”Mutanttikieli”. Esitys koostetaan David Kozman ohjauksessa Romulus Chiciucin elektroniseen äänimaailmaan. Esiintyjinä on Pohjoismaihin muuttaneita ja niissä työskenteleviä eri kielisiä runoilijoita sekä kotimaisia suomen-, ruotsin- ja saamenkielisiä runoilijoita. Caisaan ja Helsinkiin heidät tuo Pohjoismaisessa kulttuurikeskuksessa 18.3. järjestettävä “Literature without borders” -seminaari, joka käsittelee erikielisten kirjailijoiden asemaa Pohjoismaissa. Klubi-illan järjestäjät ovat Sivuvalo, Etc (David Kozma and Romulus Chiciuc) and Caisa in cooperation with Suomen Kirjailijaliitto r.y, Finlands svenska författareförening.

 

Satakielikuukauden klubi-illat

News

Viola Parente-Čapková & Antonio Parente

Viola Parente-Čapková, FT, Prahan Kaarlen yliopiston dosentti, toimii kirjallisuudentutkijana Turun yliopistossa, tällä hetkellä kansainvälisessä Travelling Texts -projektissa. Hän on kirjoittanut kaksi monografiaa sekä lukuisia artikkeleita eri kielillä ja toiminut myös kääntäjänä ja tulkkina suomesta, englannista ja italiasta tšekkiin.


A
ntonio Parente on Suomessa asuva italialainen kääntäjä. Hän on kääntänyt runoutta, proosaa, näytelmiä, elokuvia sekä muita tekstityyppejä eri kieliltä italiaan. Hän on italiantanut yli sadan suomalaisen runoilijan tuotannon ja julkaissut useita käännösantologioita. Vuonna 2004 hän sai Viola Parente-Čapkován kanssa Valtion ulkomaisen kääntäjäpalkinnon.

[Suomenkielinen tiivistelmä blogikirjoituksen lopussa] 

Episodi poetici

“Il flauto magico / che ci lega ai toni / bellezza e futuro / sono certamente i più forti.” Questi efficaci versi, tratti dall’antologia a cura di Tommi Parkko intitolata Runokohtauksia (Episodi poetici, Robustos 2015), mostrano come la poesia sia una magia linguistica che valica i limiti, pur fregiandosi di uno status diverso in culture e ambienti linguistici diversi. La poesia è considerata la più efficace risorsa linguistica, capace di estendersi oltre i limiti raggiunti dalle altre forme di espressione.

                      Sembrerebbe inutile sottolineare l’impossibilità di trasmettere questa magia linguistica in un’altra lingua, così come di trasferirvi una poetica originata in lingue e contesti specifici. Nonostante ciò è importante non rinunciare alla ricerca di modi per trasmettere l’incanto poetico da una lingua all’altra, se non altro come forma di arricchimento dell’espressione poetica della cultura verso la quale si traduce. Ed è proprio questo ciò cerchiamo di fare, da più di vent’anni, traducendo principalmente dal finlandese in italiano e in ceco, e partecipando anche a progetti inversi (dalle nostre lingue madri al finlandese). Il nostro interesse è derivato soprattutto dalla curiosità di riuscire a capire in che senso la poesia possa essere considerata universale, cosa sia necessario mediare e tradurre, quale traduzione “funzioni”, come trasporre in un’altra lingua elementi extra-linguistici quali la musicalità, e come porsi di fronte al multilinguismo nella traduzione di un testo poetico.

                      Due anni fa, ci fu offerta la preziosa opportunità di partecipare come prefatori alla fase finale di un progetto molto importante, l’antologia succitata. Il gruppo di lavoro di questo progetto, il primo nel suo genere in Finlandia, coordinato da Marja Mäenpää, (2011–2015) consisteva di dieci poeti residenti in Finlandia ma nati all’estero, e di sei poeti di Turku, che hanno tradotto i testi in finlandese, spesso senza conoscere le lingue originali.

Alcuni dei gruppi di lavoro, pertanto, si sono avvalsi della collaborazioRunokohtauksiane di “interpreti culturali”, persone di fiducia dei poeti e conoscitori sia della lingua originale sia del finlandese, capaci quindi di comprenderne anche la tradizione letteraria e culturale. Tradurre si è rivelata una attività dialogica sotto molti punti di vista, e su piani diversi, come è risultato subito evidente durante i loro incontri e le loro discussioni. Questo prestigioso progetto di traduzione poetica rimette in discussione e sotto una nuova luce i limiti culturali, linguistici e molti altri ancora. Gli Episodi poetici sono stati un’esperienza unica, sia per gli effettivi partecipanti sia per noi, e probabilmente lo sarà anche per i lettori di questa antologia. Inutile dire che, in questo momento, si evidenzia con maggior urgenza la necessità di progetti simili.

 

***********************************************************************

SUOMEKSI:

Runous on kielellistä magiaa, jota on mahdotonta välittää sellaisenaan toiselle kielelle. Siitä huolimatta sitä täytyy yrittää, mitä olemme jo kauan tehneet ja aiomme tehdä jatkossakin. Kaksi vuotta sitten saimme ainutlaatuisen mahdollisuuden osallistua hyvin tärkeän projektin loppuvaiheeseen kirjoittamalla esipuheen Tommi Parkon toimittamaan Runokohtauksia -suomennosantologiaan, joka syntyi monikielisen runohankkeen tuloksena. Ensimmäinen laatuaan oleva työryhmähanke koostui kymmenestä eri kielillä kirjoittavasta ulkomaalaistaustaisesta runoilijasta, turkulaisista runoilijoista, jotka suomensivat heidän tekstejään, sekä ns. kulttuuritulkeista. Juuri nykyään tarvittaisiin enemmän tällaisia hankkeita.

Episodi poetici

Blog, Satakieli Blog Posts

Annika Pasanen

Olen kielentutkija, fennougristi ja vähemmistökieliaktivisti. Väitöstutkimukseni (Pasanen 2015) käsitteli inarinsaamen kielen revitalisaatiota eli elpymistä ja elvyttämistä. Asun Inarissa ja työskentelen erilaisissa tutkimus- ja kielenelvytyshankkeissa. Olen paneutunut opinnoissani ja töissäni erityisesti saamelaiskieliin ja Venäjän vähemmistökieliin.

 

Aanaar – Anár – Aanar – Inari
Nelikielisyyden arkea, eksotiikkaa ja päänvaivaa

Tapasin kerran Ivalossa turistin. Keski-ikäinen suomalaisnainen ei valokuvannut poroa, vaan kunnan pääkirjaston seinässä olevaa tekstiä: KIRJASTO GIRJERÁDJU KIRJERÁÁJU ǨE’RJJPÕRTT. Nähdessäni minut hän syöksähti luokseni. Oliko hän ymmärtänyt oikein, että Inarissa on neljä kieltä? Ovatko ne virallisia? Miten on mahdollista, että hän, sivistynyt ihminen ei ole koskaan kuullut sitä? Miksei näin ainutlaatuisesta asiasta pidetä ääntä?

Minua tämä ei enää kuohuttanut. Olin kotoisin etelästä, mutta asuin Inarissa ja tein tutkimusta inarinsaamen kielen elpymisestä. Olin paatunut siihen, että kunnassamme on neljä virallista kieltä, jotka näkyvät kirjaston seinässä, kunnantalon ja terveyskeskuksen ovikylteissä. Ne mainitaan juhlapuheissa ja niillä julkaistaan tietyt viralliset ilmoitukset. Melko puisevaa – ei niin sanoakseni erityisen seksikästä.

Inarin neljästä kielestä kolmen olemassaolo tänä päivänä ei ole itsestäänselvyys. Kaikki saamen kielet ovat uhanalaisia, erityisesti inarinsaame ja koltansaame, joita maailmassa puhutaan lähinnä Inarin kunnassa. 1900-luvun mittaan suomen kieli muodostui Inarin pääkieleksi. Saamen kieli menetettiin monessa suvussa. 1980-luvulta alkaen tätä kehitystä vastaan alettiin taistella tietoisen kielenelvytyksen keinoin. Saamen kielten puhujia on nyt yhä enemmän lasten, nuorten ja työikäisten parissa, koska kielistä ruvettiin pitämään ääntä.

Kielipesiä eli saamenkielisiä kielikylpyryhmiä lapsille, omakielistä aineopetusta, kielenopetusta kouluissa ja kursseilla, intensiivikoulutusta aikuisille, vanhempien kielenpuhujien osallistamista kielimestari-oppilas-harjoittelun avulla. Kirjoja, lehtiä, rap-musiikkia, cover-iskelmiä, nuortenohjelmaa, lastenohjelmaa, kuoroa, kieliteknologiaa, lyhytfilmejä, t-paitoja. Kun pieni kieli alkaa nousta, on kiire. Hetkessä pitäisi kuroa umpeen kadotettujen sukupolvien kuilu, modernisoida oma kieli ja samaan aikaan pitää kiinni ikiaikaisesta. Kielenelvytys ei ole projekti, se on vähemmistökielen jatkuvaa arkipäivää.

Saamelaisten mahdollisuuksia kieltensä vahvistamiseen, elvyttämiseen ja takaisin ottamiseen ylläpitää mm. vuonna 1992 voimaantullut ja vuonna 2004 uudistunut saamen kielilaki. Laki takaa saamenkieliselle saamelaiselle oikeuden saada mm. kunnallisia palveluita saamen kielellä. Millä tahansa kolmesta saamesta. Jos inarinsaamenkielinen inarinsaamelainen vaatii palvelua Kelassa tai terveyskeskuslääkärillä omalla kielellään, Kela tai kunta on velvollinen järjestämäään paikalle inarinsaamenkielisen työntekijän tai tulkin. Käytännössä esimerkiksi inarinsaamenkielisiä lääkäreitä ei ole, ja harva haluaa vapaaehtoisesti hoitaa henkilökohtaisia asioitaan tulkin välityksellä.

Viranomaisten näkökulmasta nelikielisyys voi näyttäytyä melkoisena päänvaivana. Pula saamenkielisistä opettajista, lastentarhaopettajista, lähihoitajista, lääkäreistä, asiakaspalvelijoista ja viranomaisista on huutava. Yhä tärkeämmäksi kielilain suomaksi mahdollisuudeksi on noussut kunnan ja valtion työntekijöiden oikeus opiskella saamen kieltä palkallisesti. Tehokkaampaa kuin jäädä odottelemaan inarinsaamen puhujan kouluttautumista lääkäriksi, on kouluttaa lääkäri inarinsaamen puhujaksi.

Ivalon kirjaston seinästä kiihtynyt turisti oli oikeassa. Nelikielisyydessä olisi aihetta juhlaan. Asia jäi vaivaamaan minua siinä määrin, että kirjoitin yleisönosastokirjoituksen paikallislehteen. Myöhemmin kirjoitin väitöskirjan. Vielä ei ole järjestetty Inarin monikielisyysfestivaaleja, eivätkä kuntaan saapuvaa vastaanota nelikieliset viirit tai riemukaaret. Mutta sehän ei olekaan tärkeintä kielten tulevaisuuden kannalta. Tärkeämpää on se, että Inarin Siwan uusi myyjä puhuu pohjoissaamea ja yksi Ivalon Alkon myyjä inarinsaamea, ja että seurakunnan uusi saamelaispappi opiskelee koltansaamea. Että taas ilmestyi jollain saamen kielellä yksi uusi matematiikankirja ja toisella lastenlevy. Että kolmea saamen kieltä puhutaan joka päivä lisää.

Aanaar – Anár – Aanar – Inari. Nelikielisyyden arkea, eksotiikkaa ja päänvaivaa

Blog, Satakieli Blog Posts

Kaija Anttonen

Runoja kokoelmasta En laske, en koskaan. Kokoelma saamelaista runoutta (Kieletär Inari 2015, toimittanut ja suomentanut Kaija Anttonen)

Runokooste I: Saamelaisrunous 

I

Rose-Marie Huuva: Galbma rádná. DAT 1999

Davvi geassi
akta
čuovga jándor
dálvviid gaskkan

Eallim
čalbmeravkaleapmi
gaskal riegádeami
ja jápmima

Geassi
dego eallim
álo
ilá oatni
nieguide

***

Pohjoisen kesä
vain
valoisa vuorokausi
talvien lomassa

Elämä
silmänräpäys
syntymän
ja kuoleman
välissä

Kesä
kuten elämä
aina
ylen lyhyt
unelmille                                                                                             

Rose-Marie Huuva (s. 1943) asuu Kiirunan kunnassa Ruotsissa. Huuva tunnetaan sekä tekstiili- ja kuvataiteilijana että kirjailijana. Hän oli ensimmäinen ruotsinsaamelainen kirjailija, jonka teos oli ehdolla – vuonna 2001 juuri teoksella Gálbma rádná (Kylmä kumppani) – Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon saajaksi.

II

Inghilda Tapio: Ii fal dan dihte. DAT 1995

oaččui čierrut duhát gatnjala
ii aktage gullan

golbma mánu vel boahtte lohpái
gobma mánu vel eatni sallii

***

sai vuodattaa tuhat kyyneltä
kenenkään kuulematta

vielä kolme kuukautta lomaan
vielä kolme kuukautta äidin syliin                                                       

Inghilda Tapio (s. 1946) asuu Ruotsin puolen Karesuvannossa. Hän on työskennellyt mm. opettajana ja näyttelijänä Ruotsin Dalvadis-saamelaisteatterissa. Runokirjan Ii fal dan dihte lisäksi häneltä on ilmestynyt lastenkirjoja, ja hän toiminut pitkään kuvataiteilijana.

III

Nils-Aslak Valkeapää: jus gazzebiehtár bohkosivččii. DAT 1996

 

                                                                                                             sánit
                                            dušše mu sánit
                                                                    du luhtte

                      jusba
munnai         

 

***

                                                                                                             sanani
                                            vain sanani
                                                                 luonasi

                      jospa
minäkin

Nils-Aslak Valkeapää (s. 1943, k. 2001) oli monitaiteilija, joka tunnettiin mm. joikuperinteen uudistajana, kuvataiteilijana ja kirjailijana. Hän kuvitti itse runokirjansa, joita ilmestyi kaikkiaan yhdeksän, ensimmäinen vuonna 1974. Suurteoksellaan Beaivi, áhčážan hän voitti Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon vuonna 1991.       

******

Kaija Anttonen on Inarin Kaamasessa, Tuuruharjun kupeessa asuva kääntäjä, joka kääntää suomeksi ja englanniksi monenlaista kirjallisuutta runoudesta selkokielen kirjoihin ja YK:n raportteihin. Hän perusti vuonna 2015 kustantamo Kieletär Inarin, joka on toistaiseksi julkaissut kaksi saamelaista lastenkirjaa suomeksi sekä ensimmäisen suomeksi ilmestyneen saamelaisrunoantologian eli Anttosen toimittaman ja suomentaman teoksen En laske, en koskaan. Kokoelma saamelaista runoutta. Oheiset runosuomennokset ovat tästä kirjasta, jonka seitsemän saamelaisrunoilijan 109 runoa ulottuvat 1970-luvulta 2010-luvulle.

 

Runokooste I: Saamelaisrunous

Blog, Satakieli Blog Posts, Uncategorized

Noora Karjalainen

Helsinkiläinen teatteri-ilmaisun ohjaaja Noora Karjalainen tekee visuaalista teatteria, joka tutkii kieltä ja nonverbaalia kommunikaatiota.

KIELI PARRASVALOISSA
eli miten kohdata kaksi todellisuutta näyttämöllä?

Puheteatteri siten kuin sen ymmärrämme sisältää kieleen ja kollektiiviseen todellisuuteen liittyviä konventioita. Henkilöt voivat puhua subtekstissä, viljellä sarkasmia ja käyttää metaforia. Äänensävy, painotukset ja intonaatiot muuttavat sanoman merkitystä. Aksentti, murre ja puhetyyli antavat informaatiota henkilön taustasta ja persoonallisuudesta. Ymmärrämme henkilöiden tapaa puhua, sillä olemme tottuneet puheviestinnän lainalaisuuksiin. Kieli ja sen myötä vuorovaikutustaidot ovat osa kulttuuriamme ja todellisuuttamme.

Siksi ei ole lainkaan epätavanomaista, että kuuron todellisuus saattaa tulla yllätyksenä. Sananlasku ”kaikua kuuroille korville” ei toimikaan alkuperäisessä merkityksessään, jos sen kohteena on kuuro. Kuuroilla on jo lähtökohtaisesti erilainen tapa kokea todellisuus, kun ulkoiset impulssit tulevat eri kanavista. Kieli muovaa ajatteluamme ja siten myös tapakulttuuria, huumoria ja vuorovaikutusetikettiä.

Näyttämötyöskentely kahden keskenään hyvin erimuotoisen kielen kanssa vaatii sekä näyttelijöiden keskinäistä että koko työryhmän välistä kohtaamista ja ratkaisuja. Siinä missä kuulevat näyttelijät ovat tottuneet saamaan ohjaajalta palautetta ja ohjeistusta kesken kohtausharjoittelun, kuurot näyttelijät harjoittelevat kohtauksensa mieluummin kokonaisuuksina. Ohjeistus kesken läpimenon muuttaa fokusta, sillä näyttelijä siirtää katseensa ohjaajaan tai viittomakielentulkkiin kuunnellakseen ohjeistusta.

Dialogi on toimintaa, se vie juonta eteenpäin, välittää tietoa, luo ilmapiirin ja karakteerit. Molemmat todellisuudet, kuulevien ja kuurojen, tulee tiedostaa näyttämöllä ja niiden realiteetit tunnustaa, jotta dialogi voisi toimia molempiin suuntiin. Esimerkkinä William Shakespearen Julius Caesar, jossa kaksi miestä haluavat suunnitella keskenään Caesarin murhaamista, mutta Caesar ystävineen on samassa huoneessa. Kuulevien käsikirjoituksessa kaksi miestä odottavat, että Caesar ystävineen poistuu huoneesta ja alkavat sen jälkeen suunnitella murhaa. Kuurojen käsikirjoituksessa Caesar ystävineen voi olla samassa huoneessa. Kaksi miestä keskustelee hänen murhaamisestaan viittomakielellä silloin, kun Caesar ja hänen ystävänsä eivät katso heihin päin. Todellisuudet tulee huomioida myös parenteeseissa. Esimerkkinä trilleri, jossa käytetään ääniefektiä kertomaan jonkin pelottavan asian lähestymisestä. Kuulevien käsikirjoituksessa ryhmä kuulee ullakolta askeleiden ääniä, vaikka he tietävät ettei siellä ole ketään. Kuurojen käsikirjoituksessa ryhmä näkee pölyrivien laskeutuvan katosta rivi kerrallaan.

Kuurojen ja kuulevien todellisuudet eivät siis sulje toisiaan pois, vaan ne voivat olla yhteinen kuriositeetti. Kun yhteinen maailma ja viitekehys löytyy, dialogi alkaa elää.

KIELI PARRASVALOISSA

Blog, Satakieli Blog Posts