LA LANGUE DANS SA DIVERSITÉ ET COMPLEXITÉ

Blog, Satakieli Blog Posts

Kitari Mayele toimii kulttuurituottajana Kulttuurikeskus Caisassa. Kielillä on merkittävä rooli hänen elämässään, sillä ne avaavat paljon ovea ja tuovat paljon iloa ja ihmisiä ympärilleen. Ne auttavat häntä oppia uusia asioita erilaisissa tilanteissa ja samalla tulla toimeen ihmisiin ilman rajoja.

 

LA LANGUE DANS SA DIVERSITÉ ET COMPLEXITÉ

Nous disons que la langue est un moyen et un instrument majeur dans la communication et surtout un élément clé dans l´intégration. La langue rapproche les gens si elle est très bien utilisée avec ses cultures et valeurs, par contre elle repousse les gens si ses cultures et valeurs ne sont pas prises en compte.

Les rapports entre langue et culture ne s´arrêtent pas seulement à une objectivation de plus en plus forte dans le cadre des apprentissages, ils renvoient à une structuration profonde de la personnalité et notamment à la construction et la constitution de l´identité culturelle. Instrument d´intégration collective et d´affirmation individuèlle, la langue fonctionne comme marqueur, comme indice d´appartenance. Moyen de communication, la langue est aussi une modalité d´expréssion de la culture et un médiateur de l´identité. Ce n´est donc pas la langue qui témoigne des spécificités culturelles, mais c´est le discours, c´est l´usage que les individus font de la langue qui est porteur de sens. Autre detour pour dire que, sans la mediation des individus, les cultures n´existent pas.

En effet, la communication ne se suffit pas des mots; les attendus, les implicités, les silences, les gestes, les intonations et la connivence culturelle relèvent d´un autre type de compétence.

L´enjeu de l´apprentissage des langues se situe, non pas au niveau des acquis linguistiques et scolaires, mais par rapport à la construction de l´identité et notamment de l´identité culturelle.

Aujourd´hui nous fêtons le mois de la multiplucité des langues dans leurs usages multiples! Venez pour qu´ensemble puissions célébrer ce grand événenment pour sa seconde edition avec des activités culturelles divérsifiées et riches!

Kitari Mayele
Producteur Culturel
Centre Culturel International Caisa

Advertisements

POEMS by | Mazen Maarouf, Manal Al-Sheikh, Anisur Rahman, Diana Mistera, Hamdam Zakirov and Inger-Mari Aikio.


Mazen Maarouf / PALESTINE-ICELAND

 

Chlorophyll
[Translation: Mazen Maarouf]

 

The wood, which was used
Without love
To make wings of planes
And windows,
That wood
Inhabited by the spirits of hundreds of birds
From when it was part of a tree,
They clung to it,
While contemplating the skin of their little babies
And thinking
The leaves, which protect me from the wind …
Are late …
The wood of that window
Knows
That there are feathers beneath its bark,
That someday
It will be able to steal
Out of these squares
Designed for it
And then it will fly high
Wiping away the sweat of workers from its skin
Boasting
In front of children waiting for their school bus
That its origin was
A group of sparrows.

 

 

—-

Mazen Maarouf is a Palestinian-Icelandic writer, poet, translator and journalist. He has recently published his first short story collection titled Jokes for the Gunmen. He lives between Reykjavik and Beirut.


Manal Al Sheikh / IRAQ-NORWAY

 

War & Love
[Translation: Angham A.  Abdullah]

 

4- War
Men plan wars
And women survive in the rubble
One day there will be no men
And a woman will pursue another
In search of the scent of the last man
Who touched his lips to her neck.

7- Flowers don’t bud on my name
There is no grave to hold me when I die
For flowers don’t bud in Iraq
And here,
A passerby won’t lay a flower over a name you no longer say.

—-

Manal Al-Sheikh was born in Iraq. She has published poetry and narrative works. Typo- Love File is her last poetry collection. Manal currently resides in Stavanger, Norway.


Anisur Rahman / BANGLADESH-SWEDEN

 

(Six)
[Translation: Dominic Williams with Anisur Rahman]

Heart is empty, poems are nothing
For writing poetry, in search of a computer
Or carrying laptop on arms, moves here and there
I know there were poets, there were poetry in those days
When people could not even imagine this thing
Many poets then made beautiful poems
Telling their minds, opening their hearts
They see beauties even after bloodshed in hearts
They told many tales from their hearts, many verses
Even those days when they had no pen and paper
But there were poets, there were poetry and beauties
They had minds, they had hearts, they had urge to meet
Hearts sought for hearts, minds met minds after all
There were battering, shattering in their hearts
They had set their eyes on the eyes of others,
Recovered their poetry, then read the language in eyes
You and I had all madness in our bodies and minds
In the gamble of the time, what happened, we lost
The time, we missed the chance to make those madness
Between you and me, we missed the touches that could
Touch never ending bliss in you and me, what a pity
We had no time to think of those, no time in this world
Let me remind you the time of Adam and Eve, they could
Reunite, but we could not. They could return home, but not us.
We have no time to look at, no attempt to think of
We live in the same time, travel in a same vehicle
We fly on same wings of imagination, we find the same room
Sometimes maybe, who knows, who tells, who confesses
We appear on facebook, twitter, email, blog, mobiles and so
But what those mean to me when we fail to appear in our minds
We are passing the time running after computer, net after gate
How many names, how many pics page after page on every post
That’s not the end, we do sms, chat and skype and button type
Dear poet listen to me: I am tired of your poems, what you say
And do, run for computer. You the goddess, I am longing for
Heart is empty, poems are nothing, if you are not there. #

—–

Anisur Rahman was born in Bangladesh. Anisur had a pioneer role in founding the Literary Centre in Uppsala. His debut collection of poems is Empty Glass, 2003. He currently lives in Uppsala.


Diana Mistera / ITALY-FINLAND

 

Beloved Emptiness
[Translation: Diana Mistera]

Looking out of the window
while it’s raining
counting every heartache
in each drop of rain
while my tears
still keep falling on the floor.
My heart is gasping
at the memory of your lovely smile
that used to be, only mine.
I am crumbling
out of the shadows
only to run back in there.
This emptiness I hoped would be gone
but its pain is keeping this love forever alive.
I don’t know what I am feeling
Is it the cold feel of the grave”
or is it only the edge of the black hole
that I am running straight into
knowing that
I always find you at the end of the tunnel.

—-

Diana Mistera is an Italian author living in Finland. In 2011 she published her first novel, Il Signore delle Ombre. In 2012 Mistera joined Runokohtauksia a Finnish multilingual project.


Hamdam Zakirov / UZBEKISTAN-FINLAND

 

Kirjoittamaton Kertomus: olemattomuus
[Translation: Jukka Mallinen]

Sinun pikku sanasi “kuuntele tämänpäiväinen uni” oli
kaikille painajainen.
Ahdistelit sillä alituisesti. Miten paljon
yritimmekään myöhemmin muistaa kertomuksesi –
emme löytäneet yhdestäkään alkua ja loppua,
emme yhdenkään, pienenkään taulun kehyksiin kuvattua –
nature morten tai maiseman –
siellä, missä horisontti on merkitty huomaamatta, jos
katsoo tarkkaan,
kiristetyllä silkkilangalla, tai ranta on autio, mutta aina
jollain sätkällä tyhjyydestä vapautettu.
Yritettiin myös yhdistellä lyhyitä katkelmia,
vuosiin siroteltuja, eri vuoteisiin,
jotta saataisiin ilmi sinulle itsellesi
mahdollisesti tuntematon ydin,
joka pystyisi selittämään sinut meille kuolevaisille.
Sillä olihan se olemassa (mikä on epäämätöntä) –
tanssivassa askelluksessa,
hermostuneessa puheessa, virnistyksissä, kapeissa sormissa,
jotka aina
pitivät valmiina sytytintä, metron rahaketta tai huulipunaa.
Lensit kuin sudenkorento
(tarkemmin sanoen lepatit läpinäkyvin siivin)
tapahtumasta toiseen – oli se sitten kahvila,
ystävättären koti tai
minun rakkauteni: sinun elämässäsi tietysti –
taas uusi typeryys
(kuten muuten kaikki mitä sinulle tapahtuu). Niin otit
jokaisen päivän – kuin erikokoisten esteiden jonon –
kuitenkin
olit selvästikin juonessa kohtalon kanssa, kun jopa minä,
näissä asioissa sokea,
huomasin, ettet karttanut niitä, vaikka et
väsynytkään valittamaan.
Vain uni oli oikea nautinto ja sille
antauduit varauksetta ja vakavasti, kertoaksesi
(kuin nunna, joka nähtyään maitomukissa Jumalanäidin
rientää kertomaan unisille sisarille ennusmerkistä),
näkemäsi sille, jonka kanssa aurinko kohtasi lihasi
(ikään kuin
itse tuonpuoleisen reaalisuuden tosiseikka olisi
juonta tärkeämpi – kuten meidän tapauksessamme).
Unista tuli
ainoa kiinnikkeesi elämään, jossa vajosimme
(kuin “kompostin likavedessä”, kuten kerran heitit)
ongelmiin ja huoliin, sinähän pyrähtelit
kärsien tunkkaisesta ilmasta ja tahmeasta limasta –
raskaasti, kevyesti – kuten meistä näytti.
Nyttemmin, kun jälkesi ovat kadonneet, kaikki on
kenties toisin: mies, lapsia.
Tai onnistuit nousemaan lentoon ja irtautumaan maasta,
ja sinut nähdäkseen pitää nukahtaa syvään,
hyvin syvään. Ja herätä rakkaudesta.
Ja uhrata savukkeille se, mitä yöstä on jäljellä.

———

Hamdam Zakirov was born in Uzbekistan. He moved to Finland at 2001. Zakirov new poetry collection will be published by NLO a prestigious publishing house in Russia. Lives in Vantaa.


Inger Mari Aikio / FINLAND

[Translation: Inger-Mari Aikio]

 

sisilialaš
don jearat
makkárat min soagŋovierut
dološ jáhkut, sieiddit

in dieđe
ja heahpanan

jeara baicce
makkárat suopmelaččaid
vierut ja osku

de dieđán
ja heahpanan

—————————

sisilialainen
sinä kysyt
millaiset kosiomenomme
vanhat uskomuksemme, seitamme

en tiedä
ja häpeän

kysyisit pikemminkin
millaiset suomalaisten
tavat ja uskomukset

niin tiedän
ja häpeän.


Inger-Mari Aikio
is a Saami writer and filmmaker. Her poetry book Máilmmis dása (DAT 2001) was nominated for Nordic Litterature Prize 2004. Aurinko juo kermaa (2014) is her last book in Saami and Finnish presented as a poetry concert with Miro Mantere.

 

FR33MHZ-MUTANTTIKIELTÄ 18.3.2016

Blog, Satakieli Blog Posts

Lasten Satakielikuukausi

News

Lapset ja nuoret oppivat koko ajan ympäristöstään. He ovat kuin sieniä, jotka imevät ja imevät tietoa sen perusteella, mitä he kuulevat – mitä he näkevät – mitä he tuntevat.

Satakielikuukausi on juurikin oikea monikielisyyden juhla. Tapahtumia järjestetään eri kielillä ja eri tavoin ja tämä näkyy myös ohjelmistossa.

Tässä on kootusti satakielikuukauden lapsille ja nuorille suunnattua ohjelmaa:

21.2.-21.3. Active Library – toiminnallista ja elämyksellistä kielenopetusta kohtiTarjolla on annos perusopetusikäisten omia äidinkieliä ja kulttuureita kokemukselliseen ja taideoppimiseen perustuvissa työpajoissa.

22.2.-12.3. Kiehtova kielimaisemani –kilpailu – Kilpailu, johon pääkaupunkiseudun koululaiset kutsutaan tekemään omaa kielimaisemaansa kuvaava teos.

24.2. Pikku Kolibri Napo – Esitys on leikkisä kielikylpy suomeksi ja espanjaksi/englanniksi ja se soveltuu kaikenikäisille.

24.-27.2. Reaktori 2016: Kaikkien aikojen talviloma MessukeskuksessaHiihtolomatapahtuma Messukeskuksessa suunnattu pääkaupunkiseudun nuorisotoimien jäsenille.

26.-27.2. Taikateatteri 13 esittää: Watti Walopää ja kadonnut hehku – Esitys, jossa ystävyys ja taikuus kohtaavat.

28.2. Kids Café – Lasten musiikkiyhtye, jonka tarkoituksena on yhdistellä eri maiden perinnemusiikkia ja lastenlauluja omaleimaisella tavalla. 

29.2.-4.3. Ett levande Alfapet – Peli, jossa tarkoituksena on muodostaa mahdollisimman monta sanaa saatujen kirjaimien pohjalta.

6.3. Sanojen suojatie – Työpaja, jossa leikitään tutuilla ja vierailla sanoilla ja elektroakustisen äänitaiteen mahdollisuuksilla.

13.3. Bravo!-festivaali. Compagnie Pupella-Nogues (Ranska): Ici et ailleursRanskalainen varjoteatteriesitys, joka perustuu tarinoihin lapsista, jotka asuvat uudessa maassa ja pohtivat omaa taustaansa.

20.3. Bravo!-festival. La Baracca (Italy): TIKETAK: Piccololorso ha una sorellina – Esitys on italiaksi, ennen esitystä työpaja, jossa leikitään näytelmän sanoilla.

21.3. Maailman runouden päivä – Päivän mittaan luetaan runoutta, kuunnellaan musiikkia sekä pidetään satutuokioita.

 

Voit tutustua kaikkiin näihin ohjelmiin tarkemmin Lasten ohjelmalistauksessa.

Satakieliklubi 20.2.2016
POEMS | Zoila Forss, Aya Chalabee,Muhaned Durubi,
Payam Abdolsamadi and Daniel Bencomo

Zoila Forss / PERU-SUOMI

Pluto XVI

[Käännös: Pekka Forss ja Zoila Forss]

Minulla on salainen tapaaminen kanssasi,
luitteni oksa, kanssasi.
Kurlaava äänesi,
tehty suolasta ja sapesta,
Kiehuu sapessa
suojaa itseään suolassa,
houkuttelee puristamaan sitä.
Olen nokkosen uintiliike
suiden meressäsi,
plutoninen sukelluspuku
pelkojen meressäsi.
Ihmisyys, jota himoitsit
ei kestä enää sinun kuhmuasi.
Termi putoaa sinusta,
tulittaa ja julistaa,
että liikennevalot ovat ottaneet kaupungin.
Heidän ovat televisioidut röyhtäykset.
Heidän ovat heittotikat niskoissa.
Kelluva majakka tämän maailman päällä
on ehostautunut nukalla
ja ahmii kaikki katseet.
Kaikki.
Klooninen naurunsa
kopioi ja liittää tähden ilman valtaistuinta,
turmeltuneessa hullussa juhlassa.
Mutta sinun ovela termisi on oppinut
huulteni tanssin.
Hallitsee ja kouristelee
suuni taivaassa.
Änkyttäkää, purkitetut valomerkit!
Romahtakaa, punertavat liikennevalot!
Itkekää, tahtomattomat vatsat!
Paastotkaa kovasta tyhjyydestä
ja täyttykää sanasta,
joka syntyy, ettei kuole.

Zoila Forss is a poet born in Peru and living in Kerava, Finland. She considers poetry as a key to share sensorial experiences and a pleasant practice linking words. Revontuli is her first book published in 2014.


– AYA CHALABEE / Iraq

[Translation: Aya Chalabee]
The shadow tells me:
You are not alive
you are not tied to a song,
then it laughs
and rubbed its ear

Yes, I’m not a melody
I haven’t been before
But there is a hundred,
thousands of black tres
surrounding me
The shadow throws its bloat on my heart,
and at the end of my extended beak,
there is a coloured mouth
which sings slowly
and couldn’t say any Word

My fingers
My nails
My hand lines
which faded three years ago,
stretches out
to prevent the dew from falling
in the other side of the window
so… it saves nothing

My friend, dressed in black
which have no space in his heart
for one finger
to fade away his sorrow
tell me
that you will wear all this tres
and I will put my beak
on another face

My friend,
which lives in the dark,
tell me about your childhood
about the first light that you met after being born

Tell me anything
except that,
those things we see
are the fate
that we met for.

Aya Chalabee is an Iraqian emerging poet based in Helsinki. Satakieliklubi will be her debut as a writer on an international, multimedia and professional stage.


– Muhaned Durubi / Iraq

The Ark of Salvation

[Translation: Amir Darwish] 

Hopelessness
in the boat. All at once we look to the sky and ask.
“You in the sky: Why doesn’t the boat sink and snatch us from this slow death!”
Exhaustion takes charge.
Eyes surrender to sleep.
The boat rocks me like a newborn baby in the cradle.
Images invade my head
My childhood and allies.
Hallucination.
Faces I have met in my life become clearer and clearer
with fish masks on.
The fish who a few minutes from now
                                            will taste its worst meal ever eaten between their jaws
Perhaps the fish here are used to immigrant’s meat.
For we are not the first, nor the last they eat.    
I hold myself together not to cry
search for a piece of paper to put down my last moments.
The last life confession.
It must be the most beautiful and truthful thing I write.
It must be with heart.
I find a single expression:
Sorry.
Sorry for things I leave hanging in the air.
Sorry my home.
Sorry, mam.
Sorry brothers. 
And  you,
salty sea
Thanks, for your warm welcome,
                                            even though we don’t have passports
Thanks, for shells at the bottom.
Thanks, for seaweed that will catch between teeth,
cover nostrils and eye sockets when we are corpses in your deep blue belly.
We will be more beautiful as our carcasses float,
reach the shore
where tourists push them back to water just as they do with whales that accidently land on coast
in the morning we will be in the top of news
numbers
just simply numbers
odd number or perhaps an even number

it does not matter
And pictures of the bodies swollen with wáter
Floats on the evening newspaper
Aren’t we from the same planet
OR
we  disperse because of the curse of names

Muhaned Durubi (Muhannad Mohamed Khorshid) is an Iraqian painter and writer born in Baghdad in 1979. He escaped into Finland in 2014 and is currently based in Helsinki. Muhaned is a BA in Fine Arts for the University of Baghdad. Currently, he is member of the ‘Iraqi Plastic Artists Society’ and ‘Helsinki International Artists Society’.


 – Payam Abdolsamadi / Iran

 

Schizophrenia of postmodernism

[Translation: Niloofar Ghaderi]

 I Hallucinate
In search of another planet
Went around eternity several times

Earth was alone
I’m saying of old ages
and you were there
Before life began
Lonely and alone!
You were sitting
Eating an apple
Your lonliness was broken
you gave me an apple
We ate enough to make “APPLE”

Then I will send you email
by speed of light
So you won’t be alone
and we each eat apple in dark corner
and laugh. 

—–

Payam Abdolsamadi is an Iranian graphic designer and poet based in Helsinki. His work is mainly related with human rights and politics, developing poster design with social content. Payam has exhibited in several international design biennials and, in Finland, he has made graphic design for many organizations such as Amnesty International.


 – DANIEL BENCOMO / Mexico

 

The Photo and The Gong

[Translation: John Z. Komurki]

 

How to think the brute ray
trickling between the knuckles
or the hoop of black light on the caucasian part of the iris 

dumbstruck by a gong
that never passes
or passes
the latent to the rotund: to come

sunk in the spittle baobab
of the same enticing

sin
or
sin

with no arduous chomping
between flexion radiation
dead tanka cytoplasm
in a vasodilator
in a ghost constrictor
on the edge of the stomach
the must that boils and makes language needles acid       
at the ankles
that slowly fracture
upon unfold-
-ing
far from the splendor of another lusting molar.

That’s how you rise up each day
from a photo crumbling in the air
of more than eighty years ago.

 —-

Daniel Bencomo (San Luis Potosí, 1980) is a Mexican poet and literary translator from German into Spanish. ‘De maitines y vísperas’ (2008), ‘Morder la piedra’ (2009), ‘Lugar de residencia’ (FETA, 2010) which won the Elías Nandino prize, ‘Alces, Rejkyavik’ (Magenta, 2014) and recently ´Espuma de Bulldog’ (2016). He has translated books of Tom Schulz, Björn Kuhligk and Ron Winkler, and selected fragments from the work of Hugo Ball, Friederike Mayröcker and Hans Arp. He lives in Leipzig, Germany.

Satakieliklubi 20.2.2016

Blog, Satakieli Blog Posts

Noora Karjalainen

Helsinkiläinen teatteri-ilmaisun ohjaaja Noora Karjalainen tekee visuaalista teatteria, joka tutkii kieltä ja nonverbaalia kommunikaatiota.

KIELI PARRASVALOISSA
eli miten kohdata kaksi todellisuutta näyttämöllä?

Puheteatteri siten kuin sen ymmärrämme sisältää kieleen ja kollektiiviseen todellisuuteen liittyviä konventioita. Henkilöt voivat puhua subtekstissä, viljellä sarkasmia ja käyttää metaforia. Äänensävy, painotukset ja intonaatiot muuttavat sanoman merkitystä. Aksentti, murre ja puhetyyli antavat informaatiota henkilön taustasta ja persoonallisuudesta. Ymmärrämme henkilöiden tapaa puhua, sillä olemme tottuneet puheviestinnän lainalaisuuksiin. Kieli ja sen myötä vuorovaikutustaidot ovat osa kulttuuriamme ja todellisuuttamme.

Siksi ei ole lainkaan epätavanomaista, että kuuron todellisuus saattaa tulla yllätyksenä. Sananlasku ”kaikua kuuroille korville” ei toimikaan alkuperäisessä merkityksessään, jos sen kohteena on kuuro. Kuuroilla on jo lähtökohtaisesti erilainen tapa kokea todellisuus, kun ulkoiset impulssit tulevat eri kanavista. Kieli muovaa ajatteluamme ja siten myös tapakulttuuria, huumoria ja vuorovaikutusetikettiä.

Näyttämötyöskentely kahden keskenään hyvin erimuotoisen kielen kanssa vaatii sekä näyttelijöiden keskinäistä että koko työryhmän välistä kohtaamista ja ratkaisuja. Siinä missä kuulevat näyttelijät ovat tottuneet saamaan ohjaajalta palautetta ja ohjeistusta kesken kohtausharjoittelun, kuurot näyttelijät harjoittelevat kohtauksensa mieluummin kokonaisuuksina. Ohjeistus kesken läpimenon muuttaa fokusta, sillä näyttelijä siirtää katseensa ohjaajaan tai viittomakielentulkkiin kuunnellakseen ohjeistusta.

Dialogi on toimintaa, se vie juonta eteenpäin, välittää tietoa, luo ilmapiirin ja karakteerit. Molemmat todellisuudet, kuulevien ja kuurojen, tulee tiedostaa näyttämöllä ja niiden realiteetit tunnustaa, jotta dialogi voisi toimia molempiin suuntiin. Esimerkkinä William Shakespearen Julius Caesar, jossa kaksi miestä haluavat suunnitella keskenään Caesarin murhaamista, mutta Caesar ystävineen on samassa huoneessa. Kuulevien käsikirjoituksessa kaksi miestä odottavat, että Caesar ystävineen poistuu huoneesta ja alkavat sen jälkeen suunnitella murhaa. Kuurojen käsikirjoituksessa Caesar ystävineen voi olla samassa huoneessa. Kaksi miestä keskustelee hänen murhaamisestaan viittomakielellä silloin, kun Caesar ja hänen ystävänsä eivät katso heihin päin. Todellisuudet tulee huomioida myös parenteeseissa. Esimerkkinä trilleri, jossa käytetään ääniefektiä kertomaan jonkin pelottavan asian lähestymisestä. Kuulevien käsikirjoituksessa ryhmä kuulee ullakolta askeleiden ääniä, vaikka he tietävät ettei siellä ole ketään. Kuurojen käsikirjoituksessa ryhmä näkee pölyrivien laskeutuvan katosta rivi kerrallaan.

Kuurojen ja kuulevien todellisuudet eivät siis sulje toisiaan pois, vaan ne voivat olla yhteinen kuriositeetti. Kun yhteinen maailma ja viitekehys löytyy, dialogi alkaa elää.

KIELI PARRASVALOISSA

Blog, Satakieli Blog Posts