Mä olin joka paikas vieras jäbä,
ne tsekkas mua turhan pitkään.
Ei välii mihin menin,
nii mä halusin vaa liivaa,
mut mihin mä ikin lähin,
olin sielki vieras miäs.
Mut miust tuntuu et ei missää tiällä,
kukkaa kehtuuta minnuu rauhaa.
Ja mis mie ikinä uonkaa,
ties oon itellekki vieras mies.

Kirjoittajat: Liina ja Anni

—

Makeasti poika
Makaa kadunkulmassansa;
Sinnepä ei tytön varvas
Eikä poliisimiehen  ansat
Ehtineet koskaan.

Kammiostaan likaisesta
Katselee hän pulin kaljaa,
näkee nistejä monta;
pieniä, suuria, keskikokoisia
pikku aineen vaikutuksen alaisia.

Mikä elo köyhällisen
Keinuvassa pilvilinnas’!
Siellä kiikkuu poikanen
harmaan sängyn alla’:
poliisi auton pilli soi!

Siellä hakkaa poliisi häntä
kujalla pienoisella,
Linnut laulain taivaan alla
Saattaa hänen iltasella
Unien Kultalaan.

Kirjoittajat: Konsta ja Petrus

—

Makeasti jäbäläinen
Seisoo autotallissansa;
Sinnepä ei äidin huuto
Eikä isäukon nyrkki
Ehtineet milloinkaan.

Majastaan matalasta
Katselee hän moponsa moottorii
Kilometrejä  allans’ monta;
rauhan-viiri
Päällänsä liepoittaa.

Mikä elo onnellinen
Sotkuisessa tallissansa !
Siellä kiikkuu jäbäläinen
Armaan mopon äitinrinnass’:
Moottorin jylinä soi!

Siellä torkkuu pieni poika
Ikkunalla likaisella,
Linnut laulain taivaan alla
Saattaa hänen aamusella
Koulun portille.

Kirjoittajat: Joel ja Lauri

—

Eläkeläisen laulu
Makeasti vanhus
makaa sängyssään
sinneppä ei kiire eikä
melu kantaudu ollenkaan

Matalasta sängystään
katselee hän maailman
menoa
työpäivää alla monta;
eläkepäiviä yhtä
monta

Mikä elo onnellinen
keinuvassa kiikkutuolissa!
siellä kiikku mummo
lämpöisen takan pielessä:
iskelmäradio soi!

Siellä torkkuu heiluhäntä
eteisen karvamatolla
linnun laulu taivahalla
auttaa mummon iltaisella
unien maailmaan.

Kirjoittajat: Veera Bruce ja Petra Kasper

Nämä runot ovat syntyneet Eero Ovaskan ryhmissä maaliskuussa 2015.

Uuno Kailaan runosta Vieras mies (1932)

Vieras nainen

Olin kaikkialla vieras nainen,
ne tuijottivat minua pahasti.
Joka paikasta halusin juosta pois,
mutta minne ikinä meninkin,
olin sielläkin vieras nainen.
koko maailmasta,
en löytänyt rauhaa.
Ja minun mukanani tuli,
joku minulle vieras nainen.

Kirjoittajat: Emma, 17, Elisa, 17, Liisa, 17

—

Stranger

Everywhere I was a strange man
and they often glared at me.
From every place I wanted to ran away
but where ever I ran to
I was a strange man there too.
In this foreign land
I couldn’t find peace.
And the I in me was dragged by
some strange man to me.

Kirjoittaja: Joonas, 18

—

Uusi mies

Olin kaikkialla uusi mies,
Kaikki katsoivat minua pitkään.
Joka paikasta halusin lähteä pois,
Mutta sinne minne lähdin,
olin sielläkin uusi mies.
Koko maan piirissä minulla
ei ollut rauhan sijaa.
Ja minua itseäni raahasi
joku minulle uusi mies.

Kirjoittaja: Valtteri 19

—

Pietari Hannikaisen runosta Kortin-pania (1859)

Parittaja

Mun elämä on vähä ku ihmisen hulluus
Ja puhun ämmille rakkaudesta
Ja kerron jätkille mist ämmiä saa.
Ja mulle sataa massii
Ja kun ne puumat multa kysyy:
Jos ne kauan ämminä pysyy?
Mä heille kerron: ens vuon saat
Ja myös äijän jol on kassi täyn massii, mautoi ja takakontis lautoi

Ja kaikki nuoret sinkut o äijii
Mä niille neuvon, mistä saa
Stadista saa
Jos sielt ei niin landelle vaa.

Miehet jotka riitelevät mautoist,
He saavat päätöksensä laudoist,
Mut mä jokaiselle ennustan,
Nyt uuden jutun kohta nousevan (if you know what I mean)

Ja jos sossut kysyy kotiasioista,
Mä haistatan niille paskat,
Ja mä sanon heille antakaa massii
Tai mä potkasen teit kassiin

Mä katon Tinderistä parei,
Ja puhun jätkist ja kanoist
Jos et kummaltakaan saa
Niin mee runkkaamaan.

Kirjoittajat: Ville, 17, Nea, 17, Sara, 16 ja Vilja, 17

—

Uuno Kailaan runosta Pallokentällä (1928)

Pallokentän muukalainen

Pallokentän lähellä mä näin sen,
pienen pojan alla lehmuksen
poika itki yksinään
ei ollut hällä yhtään ystävää

Muut pelas palloa kentällä riemuissaan
vain poika seisoi suruissaan
kun lähemmäs saavuin huomasin sen,
oikean jalan pois kuihtuneen

Poikaa lähestyin huolissaan
kysyin mikä sinun mieltäsi noin painaa
poika nyyhkytti jalkani mun
sanoin voisin ehkä oloas helpottaa sun

Vedin esiin aseeni tän
pojan pyysin rauhoittumaan
en saa kunnon osumaa
jos heilut valtoimenaan

Liipaisinta vedän, poika nytkähtää
poika kovaa huudahtaa
hiljaisuus syvä lankeaa
poika ei enää liikahdakaan

Nyt herää poika pienoinen
maassa makaa kera ehjän jalkasen
kiittää luojaa itkien
ei muista vierailua muukalaisen.

Kirjoittaja: Sami, 17

Nämä runot ovat syntyneet Satu Vesalan ryhmissä maaliskuussa 2015.

Nuoruus

Löysästi nuori
chillaa sängyssään;
siellä ei stressit, murheet paina
joskin milloinkaan.

Puhelimesta rakkaastaan
ei hän voisi luopua milloinkaan,
sieltä hän katselee maailmaa
kahvikuppi  kourassaan.

Jääkaapilla käydessään
saa naaman hymyilemään,
kun sieltä löytyykin
jotain  virkistävää.

Kirjoittaja: Eemil

—

Mammanpojan laulu

Terve äiti, terve muori,
terve keittiön ruhtinas.
Tässä on sun voima nuori,
Etees käyn mä ärjymään
kuin suuri Mentulan härkä.

Äidin poika tahdon olla,
sankari pienten veljien.
Viiskorven pellolla
Isän kanssa sotaa käyn,
ja unohtuu siinä koulu.

Täällä on ilma lämmin,
sota on ikuinen.
Sanat lentää ja miehet taantuu,
lähden iskuun hymyillen,
ja ohra satokin kaatuu

Äidin poika tahdon olla,
sankari pienten veljien.
Viiskorven pellolla
Isän kanssa sotaa käyn,
ja unohtuu siinä koulu.

Kirjoittaja: Jerry

—

Metsämiehen laulu,

Terve Stadi, terve kamppi,
Terve suomen instagram
Täss on jätkäs vatsalihakset,
Käy puntilla hän,
Niin kuin isoin mölli maailmas

Suomen tunnetuin poika haluun olla,
Sankari elämän ja kaikkien,
Tapiolan ostarilla,
Käy tappelemas vaa,
Ja muu maailma taakseen jääköön.

Hyvä on täällä meno,
Hiljasempaa ku hautajaisis,
Yhtäkkii säät alko vaihtelee,
Talo palo, tein puuhun majan
Mutta puukin ryskyen kaatuu

Pullot lattialla,
Seinät paskana,
Teltat tähtien alla,
Lauloin vähä uutta hittii,
Kaikuu ympärii suomee

Ääni kuulu ympäri metsää,
Synkän tumman metsän,
Pelastajana miehen tiellä,
Hiukset ja vaatteet kastuneena
Ja pidennykset pilal.

Suomen tunnetuin poika haluun olla,
Sankari elämän ja kaikkien,
Tapiolan ostarilla,
Käy tappelemas vaa,
Ja muu maailma taakseen jääköön.

Kirjoittajat: Melisa ja Emilia

—
Hiihtäjän matka

hyvä on hiihtäjän hiihtää,
kun hanki on hohtava
ja kun taivas on kirkas —
mutta on hauskempi hiihtää,
tuuli ulvoo, polut ummessa
ja lumimyräkkä.

Hyvä on hiihtäjän hiihtää,
kun ystävä on mukana ja
kun latu on aurattu —
mutta on parempi hiihtää yksin,
ja tehdä itse uuden tien
ja uhmata yötä.

Hyvä on hiihtäjän hiihtää,
Kun tuntee reitin kotiinsa,
Kun hella on valmiiksi lämpimänä odottamassa, –
Mutta ryhdikkäämpi ja rohkeampi hiihtää,
Vaikka epäonni elämässä toistuuu
Eikä käsitä oikeaa ja väärää.

Ja hyvä on hiihtäjän hiihtää,
Kun on riemuissaan,
Kun toivoa on yössä,
Kyllä sitä hiihtää pystyy
Vaikka onkin soijassa, surun murtamana
Ja kuolema oven takana.

Kirjoittajat: Markus, Eppu, ehk’ Atte

—
Hiiren laulu

Makeasti jyrsijäinen
makaa kadunkulman kolossansa;
sinnepä ei koiran hammas
eikä talonmiehen ansa
ehtineet milloinkaan.

Kammiostaan pimeästä
kurkkii hän kaupunkiin,
näkee autoja monta;
pieniä, suuria, keskikokoisia,
äänekkäästi huutavia.

Mikä elo riittoinen
syrjäisellä kujalla.
Siellä hiipii hiirulainen
roskapöntön tykönä:
Kirkon kello soi!

Siellä torkkuu hiirulainen
kolossaan syrjäisellä,
kuun loistaessa taivahalla
saattaa hänet iltasella
unien Kultalaan.

Kirjoittaja: Antti P.